Skip to content

Mistä katson maailmaa? — Johdanto

SusiHei ja tervetuloa meidän Mistä katson maailmaa? –podcastiin. Tää on meidän ensimmäinen jakso ja hommaa tuottaa siis Rauhankasvatusinstituutti j olen Susi Nousiainen.   

AkunnaMun nimi on Akunna Onwen ja tässä podcastissa me käsitellään sitä, että mistä  katsot maailmaa elikkä positioita eri näkökulmista. Me puhutaan niin omasta positiosta ja sen tutkimisen tärkeydestä kuin myös etuoikeuksista, tilan antamisesta, oppimisesta ja mogaamisestaJokaisessa jaksossa me keskustellaan eri aiheesta ja jokaiseen aiheeseen liittyy myös tehtävä, joka me annetaan teille kuulijoille jokaisen jakson lopussa.   

Susi: Jtää on meidän itse asiassa johdantojakso, jonka aikana me puhutaan lähinnä siitä, minkä takia me tehdään tätä podcastia ja vähän, minkälaisia aiheita tulevissa jaksoissa on. 

AkunnaJes eli tervetuloa mukaan vaan kaikille!   

Susi: Okei. Mvoitaisiin aloittaa hyvin siitä, että perustellaan kuuntelijoille ja itsellemme, miksi me tehdään tätä podcastia. Tää on siis oikeestaan osa Rauhankasvatusinstituutin Aatos ja Amine -hanketta, joka liittyy katsomusdialogiin, mutta tän podcastin teemat liittyy dialogin lisäksi ja katsomusten lisäksi paljon muuhunkin. 

Akunna: Me haluttiin myös kannustaa ja jotenkin kannustaa siihen, että omaa positiota ja omia näkökulmia ja paikkoja meidän yhteiskunnassa voi pohtia ilman mitään paineita ja sillä tavalla, että on mahdollisuus myös epäonnistua siinä ja yrittää uudestaan ja me halutaan myös kannustaa siihen. 

Susi: Nyt  itse asiassa vedän vähän jarrua tässä ja koska käydään puhumaan positioista ja se on kuitenkin tommonen sivistyssana niin Akunna, haluatko selittää, mitä  tarkotat positio-sanalla ylipäänsä? 

AkunnaEli kun  puhun positiosta varsinkin tämän meidän podcastin tiimoilta, niin  tarkoitan sillon sitä, että mikä se mun asema on yhteiskunnassa erilaisilla tasoilla eli esimerkiksi mun positio voi olla mun identiteettiin liittyvä asia, mutta se voi myös olla asia, joka liittyy esimerkiksi mun taloudelliseen tilanteeseen. 

Susi: Eli onko positio siis sama kuin asema? 

AkunnaPositio on sama asia kuin asema. 

Susi: Miksi sit käytetään englanninkielistä sanaa? Miksi ei voida käyttää vaan asema-sanaa? 

Akunna: No se varmaan myös kuvaa sitä, että positio on niin hankala asia käsitellä, että sille on jopa monta eri termiä, että miten siitä puhutaan ja se on jo sekavaa. 

Susi: Toi on just jännä, koska sit jos taas ajattelee, et joku kysyy, et mikä sun positio on, niin se kuulostaa paljon vaikeemmalta kuin jos joku kysyy, että mikä sun asema on vaikka yhteiskunnassa tai perheessä tai jossain koulussa tai yhteisössä. 

AkunnaMutta sit se onkin just se, että esimerkiksi eri positioista meillä voikin olla tosi erilaisia näkökulmia elämästä ja yhteiskunnasta niin se voi riippua jopa siitä asemasta tai positiosta, missä me ollaan ja myös se, että se kohta, missä me seisotaan, se kohta, mistä me katsotaan maailmaa niin se on ehkä se, mistä me puhutaan sillonku me puhutaan… 

Susi: Joo ja ehkä tän koko podcast-sarjan semmonen kantava teema myös on sen tutkiminen, miten me katsotaan maailmaa just siitä kohtaa, missä me itse seisotaan elikkä vaikka me pyritään huomioimaan kaikki muut ja halutaan olla just moninäkökulmaisia ja pyritään moninaisuuteen ja monien eri ihmisten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen niin me ei voida kuvitella kuitenkaan, että me osataan tehdä vaikka päätöksiä, vaikka johtaa tai tehdä jotain, rakentaa juttuja sillä tavalla, että me huomioidaan kaikkien näkökulmat, koska me kuitenkin nähdään ainoastaan omasta näkökulmasta käsin. 

AkunnaMä oon ihan samaa mieltä kuin  ja just se, että sen oman position käsittelyhän voi auttaa siinä, että pystyy empaattisesti jotenkin näkeen myös muiden näkökulmia. 

Susi: Joo! 

AkunnaEt se on tosi vaikeeta jotenkin ilman, että  oot itse miettinyt yhtään niin yrittää ajatella, et jos vaikka minä ja sinä tässä nyt, kun me puhutaan niin  voin tietää ne mun omat näkökulmat, mutta  en voi olla varma, et missä  oot kasvanu, miten  oot kasvanu, minkälaisia kokemuksia sulla on ollut, mutta sit taas me voidaan dialogin ja kuuntelemisen ja kanssakäymisen kautta niin oppiakin toisiltamme tosi paljon niistä eri positioista ja niiden jotenkin arvostuksesta. 

Susi: Joo. Toi kuulostaa tosi työläältä, jos saan sanoa suoraan. 

Akunna: Eihän se ole helppoo! 

Susi: Joo, koska siitä jää myös helposti semmonen, että tulee semmonen tunne, että pitääkö jotenkin jäädä junnaamaan, et pitääks jokaisen maailman ihmisen sitten saada se kahden minuutin puheenvuoro ennen kuin pystytään mistään päättämään mitään tai että pitääkö nyt ihan jokaista kuulla erikseen, että eikö nyt vaan voi tehdä jo jotain. Mut ehkä tässä nyt haluaisin ajatella, ettei kuitenkaan olis kyse siitä, et sit menee semmoseen lillukanvarseiluun. 

AkunnaNiin ja jotenkin ehkä ittelle tulee mieleen myös se, että positiotkin on asioita, jotka voi siis muuttua ja meidän asemat voi radikaalistikin muuttua yhden elämän aikana, et sekään ei ole ehkä sellanen, että nyt sinulla on tämä positio ja se on ikuisesti se, mikä sinulla on vaan et sekin on joku sellanen asia, mikä voi muuttua ja siihen vaikuttaa niin moni eri asia.  

Susi: Joo! Kyllähän siis ihmisen asema muuttuu vaikka hirveesti, jos vertaa vaikka että on opiskelija ja sit on vaikka työelämässä tai jos ei saa töitä ja on työtön tai tommoset asiat on jo ihan hirveen isoja muutoksia. Tai rupee vaikka perheelliseksi. 

AkunnaNiin, että miten ne elämänmuutoksetkin voi olla osa sitä esimerkiksi, et ihminenhän voi hyvin ajatella vaikka niiden vanhemmuuden olevan osa niiden positiota, mut sit taas joku voi taas ajatella, et se ei kuulu siihen ja et sekin jotenkin, et  saat itse myös määritellä sen sun oman position, koska ei kukaan muu voi sitä tietää. Et jotenkin se on ymmärrys siitä, että meidän yhteiskunta ei ehkä ole ihan tasa-arvoinen ja me ei ehkä olla päästy ihan siihen kohtaan, että kun Suomi esimerkiksi olisi ihan tasa-arvoinen yhteiskunta, niin sillon se, että me mietitään, että missä kohtaa  täällä oon, missä kohtaa  pystyn vaikuttaan, mikä mun positio on tässä, niin se on tosi tärkeetä ja myös ei vaan tärkeetä itse mulle miettiä mun omaa positiota vaan se voi olla yleisestikin hyödyllistä, et ihmiset miettii enemmän sitä, että mistä kohtaa me tullaan, mikä näkökulma mulla on, mistä  katson maailmaa. 

Susi: Mä luulen, et koko tän podcastin semmonen yks periaate on myös se, että me ei valehdella, että olisi tasa-arvoinen yhteiskunta, koska  huomaan, että kun me käydään puhumaan tämmösistä asioista niin mulla ainakin tulee ekana semmonen ajatus, että no Suomihan on tosi maailman tasa-arvoisimpia maita, että minkä takia meidän pitää tästä edes erikseen puhua. Ja sit toinen asia, minkä  huomaan, että  saan itseni kiinni on se, että kun käydään puhumaan, että ootko  nähnyt mitään epätasa-arvoisia tilanteita tai vaikka jotain syrjintää, niin  teen ainakin ihan sikana semmosia juttuja, että “joo kyllä  tiedän, että jollekin on tapahtunut noin, mutta et ei se mun käsissä ole ollu” niin toi on ehkä semmonen kanssa, mistä me yritetään päästä eroon tai jotenkin siirtyy semmoseen, et “no Suomihan on niin tasa-arvoinen, että me lähtökohtaisesti jo käyttäydytään tasa-arvoisesti aina”Niin sehän on silkkaa valehtelua! Siis että mennään sen läpi ja tehdään jotain. 

AkunnaNiin ja sillon se oman position pohdiskelu jää puuttumaan täysin, koska monestihan esimerkiksi syrjiminen niin jos  et itse ole siinä positiossa niin se voi olla tosi vaikea nähdä, koska se on jotenkin niin normaalia toimintaa, et se voi olla tosi vaikeeta nähdä jotain tilanteita esimerkiksi täysin toisen silmin. 

Susi: Niin ja sit ainakin mulle tulee usein semmosia esimerkkejä mieleen, et ei ihminen hahmota, jos ei ole ikinä ajatellu toisen näkökulmasta. Et ei kai kukaan nyt halua olla paha…tai sillä tavalla. Mutta just, koska ei lähtökohtaisesti pysty vaan etukäteen ajattelemaan jonkun toisen näkökulmasta, ellei ole erikseen sitä jo ajatellut. Yritetään tehdä sitä tässä nyt. 

AkunnaNiin ja kyllähän ainakin mulle itselle mun position miettiminen on ollu joskus tosi hankalaa ja  huomaan, että se on edelleenkin asia, mitä  koko ajan teen. Se on jatkuva prosessi. Se ei ole silleen, että jotenkin on valmis vaan, et tää on niinku jatkuva oppimisprosessi ja siinä  huomaan, et mulla itsellä on ollu esim. omasta positiostani tosi vaikee välillä miettiä, et okei mitkä asiat tähän on merkannu ja mitkä ei ja se voi olla tosi hankalaa ja tosi epämukavaakin sen tutkiskeleminen. Ehkä sen takia myös me haluttiin tehdä tää podcast sen takia, että koska se on niin epämukavaa ja se on niin vaikeeta niin se, et me voitaisin puhua tästä asiasta ja toivottavasti joku vois nähdä, et meilläkin on hirveitä vaikeuksia koko tän asian käsittelemisessä ja omien etuoikeuksien ja position miettiminen voi olla tosi kivuliasta. 

Susi: Miks  ajattelet, et se on epämukavaa? 

Akunna: No mulla itelläni on sellainen kokemus, et se on ollu mulle tosi epämukavaa. 

Susi: Ajatteletko , et sit tulee semmonen syyllistysviba, et “hei  oot vaikka jotain yhteiskuntaluokkaa, et  sorrat noita muita”? Koska mulle ainakin tulee semmonen, et “vienkö  tilaa joltain muulta” -olo, mikä on vähän silleen niljakas tai kiusallinen. 

AkunnaJoo. Joskus mulla on vähän aikasemmin tullu sellasta oikeen maailmantuskaa siitä, et kun itellä menee hyvin ja asiat on hyvin. 

Susi: Voi ei! 

AkunnaMun mielestä se liittyy myös siihen position käsittelyyn sillä tavalla, et jos sulla on tosi hyvä asema meidän yhteiskunnassa niin se voi olla kivuliasta. Ei sen takia, että  tahalleen haluaisit olla jotenkin korkeemmassa asemassa tai alemmassa asemassa tai missä ikinä asemassa  ootkaan, niin se ei ole ehkä ollut sellanen päätös, että minä haluan nyt olla tässä asemassa, mutta sen miettiminen ja tunnistaminen, että missä on, voi olla tosi hyödyllistä. Mä koen, että mulle itselleni niin se pohtiminen on ollut tosi hyödyllistä siinä, että sit  oon pystynyt näkeen erilaisia näkökulmia ihan uudessa valossa, kun  oon miettinyt mun omaa asemaa. 

Susi: Joo ja tossa mun mielestä tosi vaikee se, kun yrittää miettiä arvotuksia…miten se sanotaan…kun ihmiset arvottaa eri ominaisuuksia ja just jos puhutaan syrjinnästä on niin paljon eri asioita, mis voi vaikka tapahtua syrjintää työpaikalla. Mutta sit jotenkin  oon tosi kiinnostunut tutkimaan sitä, et miten ne ei sit kuitenkaan ole ihan samanarvoisia, koska sit ne jotkut on semmosia, et se voi olla tosi semmosta hienovarasta. Jotkut on semmosia, et sua saatetaan kiusata niistä. Jotkut on semmosia, et sua ei vaan ikinä kutsuta mihinkään työhaastatteluun. Jotkut on semmosii, et sut saatetaan hakata kadulla. Sit jotenkin  huomaan ainakin itse, et  tuun laittaneeksi niitä semmosia ominaisuuksia, mistä potentiaalisesti voi syrjiä ihmisiä tosi saman tasoisiks, vaikka ne todellakaan ei ole. Plus sit, jos ihmisellä on jotain useampia risteäviä ominaisuuksia niin sit se menee jotenkin niin monimutkaseks, et sit se käy turhauttaan ja ärsyttään mua se koko pohdinta ja sit tulee sellanen Aaa!” ja sit  pakenen siihen, et Suomihan on jo tasa-arvonen, en  haluu miettii tätä. 

AkunnaNiin ja siis käy ahdistaan sit, kun  meet tarpeeks syvälle  oot silleen, et tää onkin todella epämukavaa, et tää ei ollukaa yhtään kivaaTää ei ollukaan se voimauttava fiilis, mikä mulle piti tulla siitä, et  mietin mun omaa asemaa. 

Susi: Joo ja en  haluu tehdä muutoksia tai käydä tekemään mitään duunia asioiden eteen siksi, et  oon niin syyllistynyEi se motivoi. Mä haluaisin jotenkin päästä eteenpäin siitä, et  syyllistyn vaan, et nyt jos mulla menee hyvin joku asia tai  oon jossain kohdassa hyvässä asemassa niin sit se on paha juttu”. 

AkunnaJotenkin, kun kyse ei kuitenkaan ole siitä, et onks ihmiset hyviä vai pahoja. Tässä ei ole ketään voittajaa mun mielestä, kun yhteiskunta on vielä epätasa-arvonen, mutta että jotenkin se sellanen vaikeesti ymmärrettävä ja vaikeesti hahmotettava puhe asemasta esimerkiks, niin jos sitä vois tuoda vähän lähemmäksi ihmistä ja kuitenkin aika monen arkee on se, että on jotain ennakkoluuloja tai muuta, että sit meidän pitää jotenkin myös luottaa siihen, että ihmiset, joihin ei kohdistu mitään ennakkoluuloja niin pystyis jotenkin tunnistaan sen. 

Susi: Joo! 

AkunnaMe halutaan tässä podcastissa jotenkin tuoda sitä näkökulmaa esille, että tää on asia, mikä on meidän kaikkien oma juttu, meidän oma pohdiskeluSe prosessi voi näyttää tosi erilaiselta teille kuin meille esimerkiksi. Et sulla ja mullakin voi olla jo tosi eri prosessi tässä. Ajatukset meidän omasta positiostakin voi muuttua ja uusi informaatio voi aika paljon muuttaa sitä. 

Susi: Jotenkin meillä on ehkä myös ollut tavoitteena se, että sais puhuttuu sillä tavalla, että siitä syntyy jotain hedelmällistä. 

AkunnaMä ainakin oon tosi innoissani ja mulla on sellanen fiilis, että nää meidän keskustelut voi viedä ainakin mua mun omassa prosessissa pitkälle. 

[siirymä-ääni] 

Susi: No niin. Jokaisessa meidän podcast-jaksossa meillä on ihana välipala eli me halutaan antaa teille tehtävä. Tässä jaksossa meidän tehtävä on podcastin nimen mukaisesti miettiä sitä, että mistä katson maailmaa, missä seisot juuri tänään ja mikä on sun näkökulma, josta  katsot muita ja ympäröivää maailmaa just tänään. 

AkunnaJa tehtävänä ei ole ehkä listata erilaisia asemia vaan enemmänkin me toivotaan, että sen lisäks, että mistä sinä katsot maailmaa niin myös, että mistä se johtuu, et  katsot siitä. 

Susi: JooTäs olis houkutus mennä sinne “olen keski-ikäinen valkoinen cishetero mies”…eikä miks toi tulee mulle aina mieleen! Se on vaan ehkä sellanen fraasi, mitä toistellaan aina. Mut siis ei mennä noihin hommiin nyt, vaan mietitään vaikka mielummin joku semmonen, et mikä mun asemassa on itelle merkityksellistä just tänään ja se, että mitä se oikeesti merkitsee. Eli ei se asema vaan se, että mitä  sillä teet! 

Akunna: Just näin. 

Susi: Mitä, jos  kysyn sulta niin mitä  vastaat? Mistä  katsot maailmaa tänään, AkunnaEi paineita! 

Akunna: N varmaan tänään katson nuoren ihmisen näkökulmasta maailmaa. 

Susi: Miks nuoren? 

Akunna: Mulla on tänään syntymäpäivä. 

Susi: Ai niin! Onneks olkoon! 

AkunnaVarmasti sen takia se vaikuttaa siihen, et miks tänään  just katon nuoren ihmisen, ku  haluun olla viel nuori niin se vaikuttaa varmaan siihen. Entä mistä  katot maailmaa? 

SusiMä oon eilen ja tänään järkkäilly lasten harrastusjuttuja niin  katon maailmaa just nyt perheellisen ihmisen näkökulmasta. Ehkä siihen liitty kans se, et  kävin myös semmosta pohdintaa, että koska mulla on kaks lasta, niin  mietin sit sitä, että minkälaisiin harrastuksiin mulla on varaa laittaa sitä ja se itse asiassa liittyy tosi paljonkin tohon asemaan, koska siinä kelailin sitä, että  käyn esim töissä,  saan kuukausipalkkaa niin  pystyn päättämään tietynlaisia harrastuksia aika laajalla skaalalla loppupeleissä ja se oli jotenkin myös semmonen tajuamisen hetki, että se merkitsee tosi paljon. Mut joo, perheellisen curling-vanhemman näkökulmasta. 

AkunnaSiis toi on tosi kiinnostavaa, koska noita juttuja ei kauheen usein niinku arjessa mieti ehkä tosta näkökulmasta. Ja nyt seuraavaksi onkin sitten teidän vuoro miettiä, että mistä katsot maailmaa ja miksi. 

Susi: Ja just tänään niin, että mitä merkitystä sillä oikeasti on ja mitä  meinaat sillä asemalla oikeastaan tehdä. 

AkunnaToivottavasti teille tulee hedelmällisiä ajatuksia tämän kysymyksen tiimoilta. Kiitos paljon kuuntelusta. Tämän podcastin on toimittanut Rauhankasvatusinstituutti. Mun nimi on Akunna Onwen. 

Susi: Mun nimi on Susi Nousiainen. 

Akunna: Moi moi. 

Font Resize