Skip to content

Mistä katson maailmaa? — Oma valtapiiri

Susi: Hei. Ja tervetuloMistä katson maailmaa –podcastin kuudenteen jaksoon. Mun nimi on Susi.  

Akunna: Mun nimi on Akunna. Tässä podcastissa me käsitellään positiota eri näkökulmista, puhutaan niin meidän oman position tunnistamisen ja tutkimisen tärkeydestä, kuin myös etuoikeuksista, tilan antamisesta, oppimisesta ja mokaamisesta. Mutta hei Susi: mistä sä katsot maailmaa tänään?  

Susi: No tää onkin hyvä kysymys nyt yllättäen. Enpä kuule tiiä. Haluutko sä vastata samaan kysymykseen?  

Akunna: Mä varmaan tänään katon maailmaa aktivistin silmistä.   

Susi: Voinks mä olla vastaamatta tähän?  

Akunna: Joo.   

Susi: Joo mul on lupa sanoo et sori nyt ei.  

Akunna: Joo sulla on lupa sanoo ettei nyt pysty.  

Susi: Joo, kiitos. Tän jakson aikana meil ois tarkoituksena käsitellä jotenkin niinkin laajaa asiaa kuin valtaa ja ihmisen omaa valtapiiriä. Ja rajoja.  

Akunna: Tervetuloa mukaan mein valtakeskusteluun.  

Susi: Joo.  kun tein muistiinpanoja tästä niin pistin ylös, että vallasta puhuminen on tavallaan tabu tai hankalaa.  en tiiä liittyykö se siihen kun ajatellaan että Suomi on niin tasa-arvoinen maa että täällä Suomen kontekstissa ei oo mitään isoja valtahierarkioita ja tämmöstä. Mutta totuushan on että valtahierarkiat on aina olemassa, ja sit niistä joko puhutaan ääneen, tai sit ne on vaan näkymättömissä. Mut just se vallan, tai vallankäytön mahdollisuuksien epätasaisesta jakautumisesta puhuminen on mun mielestä semmonen… se tuntuu vähän niljakkaalta.  

Akunna: Mmm. Ja onhan se, valta sanana jotenkin kuulostaa mun mielestä aika negatiiviselta. Ja jotenkin siltä et se on niinku ylhäältä alas tuleva valta, mut se valta mistä me puhutaan tänään on ehkä enemmän semmosta ei-hierarkista valtaa.   

Susi: Joo. Ja sit  mietin vähän kanssa sitä et  en ehkä ite ajattele valtaa niinkään, nyt tässä kontekstissa, asiana joka on ihmisen omistuksessa, vaikka “olen presidentti ja siksi minulla on valtaa”. Vaan just semmonen niinku sosiaalisissa suhteissa muodostuvaa tekoa, että jos  oon joku ihminen niin mulla on ja  reagoin johonkin toiseen ihmiseen, niin mulla on valtaa sanoa sille tai olla sanomatta. Tai mulla on valtaa jos  vaikka oon opettajana luokassa, niin mulla on valtaa antaa puhetilaa oppilaille kun he viittaavat.   

Akunna: Mmm, ja just se että niinkun meillä kaikilla on johonkin valtaa, eri tilanteissa eri määrä. Eri tapa ehkä käyttääkin sitä eri konteksteissa. Mutta kuitenkin kun miettii että, esimerkiksi  sanoin että tänään  katson sellaisesta aktivistipositiosta maailmaa, niin sit  oon miettinyt tosi paljon sitä et mihin mulla on niinku valtaa ja mihin mul ei oo valtaa. Ja et miten  voin niinku käyttää sitä mun henkilökohtaista vallan piiriä sillä tavalla, et se on niinku mulle, ei sellain et palan esim niinku loppuun.  

Susi: Mm-mmm.  

Akunna: Mut sitten taas sillein et mä kuitenkin saan käyttää jonkinlaista valtaa niissä tilanteissa. Ja esimerkiksi välillä pitää niinku hyväksyä et mullei ehkä oo valtaa muuttaa koko yhteiskuntaa ja maailmaa paremmaks yhes päivässä. Et sekin pitää tietysti hyväksyy se oman valtapiirin rajallisuus.  

Susi: Hmm totta. Et on sellain itse itsensä kokoinen ihminen. Toi on tosi kiinnostavaa ja paljon just kuulee välillä niitä tarinoita että ihmiset tekee just vaikka jotain aktivismia oman asiansa kanssa ja työskentelee tosi intohimolla, niin sit palaa loppuun. Ja mä haluisin tavallaan lähtee tosta semmoseen keskusteluun et se on välillä myös vähän pielessä vähemmistöjen kanssa se, että nää ihmiset hoitaa niiden omat asiat. Että meidän muiden ei sitten tarvitse. Mutta ei ehkä mennä sinne. Mietin, että koska valta kuulostaa usein just semmoselta vähän epämääräiseltä ja jotenkin eettisesti vaikeelta ja negatiiviselta sanalta, niin mitä jos me nyt mietittäis että mitä positiivista vallalla, tai vallassa ja vallankäytöllä tai valta-asemassa voi olla? Voidaaks me tehä jotain positiivista vallankäyttöä ylipäätänsä.  

Akunna: Niin ja mun mielestä mietin että just omassa elämässäkin. Että ei se että  käytät valtaa tarkota sitä että  oot päättäjä tai joku päättävä elin jossain organisaatiossa. Mut et sähän voit niinkun käyttää sun omaa valtaa ja valtapiiriä myös ihan niinkun kahden henkilön välisissä keskusteluissa esimerkiksi. Sen sijaan että sun pitäis olla päättämässä jotain isoja linjauksia tai päättää jotain vaikka olla poliitikko, tai olla aktivisti, tai olla niinku…  

Susi: Some-influencer.   

AkunnaInfluenceri, niin et niinku se et usein mietitään valtaa myös siinä et sul on joku isompi platformimut eihän se tarvii olla mitään viittä tuhatta seuraajaa Instagramissa että  et vois vaikka päivittää sulle tärkeistä asioista sinne. Ja ne sun seuraajat näkee sen ja  voit vaikuttaa niihin kuitenkin.   

Susi: Niin. Ja kuitenkin lähipiiriin vaikuttaminen voi olla välillä aika isoakin vallankäyttöä, myös niinku positiivisena. Mut toi on hyvä pointti ettei me voida jotenkin ajatella että on joku porukka poliitikkoja, jotka käyttää valtaa ja on niitä ketkä tekee kaikki päätökset, ja sit me vaan ollaan.   

Akunna: Ja kyllähän voi esimerkiksi, kun yksityishenkilökin voi laittaa poliitikoille viestiä, siis sähköpostiviestiä tai kirjeen.  

Susi: Niin!  

Akunna: Ja silläkin tavalla käyttää sitä omaa kansalaisen valtaa ehkä, tässä yhteiskunnallisessa kontekstissa. Ja kun meil on sananvapaus ja me saadaan ottaa yhteyttä mein esimerkiksi päättäjiin. Tai sit sellain et jos  esimerkiksi seuraat jotain influencerii, niin sähän voit jättää sille viestii ja sanoo, et hei nyt ois tällanen tärkee viesti. Sul on platformi, pystytkö käyttämään sitä.   

Susi: Tiesitkö että sananvapaudessa on myös sananvapauden väärinkäytön kielto? Et sitä ei saa käyttää siihen et, siis sananvapaus-ihmisoikeuteen kuuluu se, että  et saa käyttää sitä toisen ihmisoikeuksien loukkaamiseen. Se on mun mielestä kiinnostava pointti kun me puhutaan sananvapaudesta niin mikä se tavallaan sananvapauden koko asia on. Niin sananvapauden väärinkäytön kielto jää just siitä pois. Okei toi menee ehkä vähän sivuun, sori puhuit mun mielestä tosi fiksusti siitä et kaikkeen ei oo valtaa. Et ei se ehkä oo sit niinku tervettä, jos yrittää jotenkin vaikuttaa asioihin joihin ei pysty. Tai sit on jossain tapauksissa. En tiedä. Mut sit semmonen asia mikä on jotenkin nykyään noussut hirveesti, hmm niin semmonen hienovarainen vallankäyttö vaikka niinku –  en tiiä onks tää typerä esimerkki – et miten ihmisiä kohden käyttäytyy ihan hymyilenkö  jollekin ihmiselle. Tämmönen niinkun. Mitä mieltä  oot siitä? Vallankäyttöä voi olla myös ihan semmonen katseet ja hymyt, tai vaikka poispäin katsominen.   

Akunna: Hmm. Et jos sä vaikka näet jonkun syrjintätilanteen…  

Susi: Joo, just tommonen.  

Akunna: Niin, et otat sä sen sun vallan siinä tilanteessa ja meet vaikka syrjityn viereen seisomaan ja osoitat sillä valtasi. Vai katsotko sä pois, lähdetkö sä pois, nehän on valintoja. Ja et pienetkin eleet, vaikka sä et sano että “minä käytän nyt minun valtaani”, niin silti sä voit käyttää sun valtaa esimerkiksi tukemalla ja näyttämällä tukesi ihmiselle…  

Susi: Niin tai sanoo vaikka että “Hei sori onks kaikki ok?”  

Akunna: Jep.   

Susi: Et ei tarvii jotenkin mennä tappelemaan. Tommonen niinku ihmisten välinen normaali kanssakäyminen on semmosta kulttuuria et miten me täällä ollaan, ja kenestä vaikka käännetään katse pois jos sille käy jotain. Tai kenen puolelle mennään, kenelle hymyillään automaattisesti, ja kenelle me taas katotaan vähän tuimasti tai epäilevästi että mitähän tuolla on mielessänsä. Niin ne on myös tosi isoja vallankäytön asioita.   

Akunna: Jep.  

Susi: Oonks mä jotenkin liian syvällä?  

Akunna: Ei, kyllähän tässä kun me ollaan puhuttu podcastissa paljon dialogista ja puhumisesta ja kuuntelemisesta niin kyllähän sekin on vallankäyttöä. Et esim kuuntelee ihmisiä joiden äänet ei ehkä oo niin vahvoja, niin sehän on vallankäyttöä. Sellasta positiivista vallankäyttöä.   

Susi: Joo, totta.   

Akunna: Kyl  näen et myös se, että jos  just huomaat, että ois joku asia mihin  haluaisit puuttua, ja  haluut käyttää siihen sun valtaa, sulle tulee semmonen olo et aaa mähän oon vaan yks ihminen, enhän  voi niinku tehdä mitään. Enhän  voi muuttaa mitään et  oon vaan yks tyyppi, jollei oo niinku mitään valtaa. Niin kuitenkin  voit puhuu siit sun ystävien kaa voit puhuu siit sun perheen kaa voit lähettää kannanottoja,  voit puhuu siit esim sun somessa, tai  voit olla ite julkisuudessa… Mut myös  haluun korostaa sitä et se lähipiirin kanssa tehtävä työ, se on sellasta mitä me kaikki voidaan tehdä tosi helposti. Et ei sen tarvii aina olla semmosia isoja.  

Susi: Sun ei tarvii mennä eduskuntaan tai järjestää jotain suuria mielenosoituksia vai?  

Akunna: Niin. Kyllä sitä niinku voi myös ajatella, että on pienempiä osoita, jotka voi olla helpompia ja myös tosi tarpeellisia. Et ne voi tuntuu pieniltä keskusteluilta kun  kuuntelet jotakuta tai käyt dialogia. Se voi tuntua tosi pienelt asialta mut sil voi olla tosi iso merkitys.  

Susi: Joo, joo. Tai sit just semmoset et mä en ymmärrä yhtään et miten tol ihmisellä voi olla tommosii mielipiteitä. Ja mä saan päättää et lähteeks se pois täältä nyt, vai jääkö se tänne. Niin jos mulla itelläni on turvallista siinä tilanteessa, niin mä voin käyttää valtaa ja antaa sen olla siinä, ja kuunnella ja ehkä niinku oppia jotain.   

Akunna: Kyllähän se just kun miettii että miten valtaa itse käsittelee ja on tällainen sosiologitaustainen ihminen niin totta kai valtaa on mun mielestä joka puolella. Ja niinkun  näen myös että sitä valtaa ja omaa valtaa voi pohtii ja tunnistaa. Niin se voi olla myös semmonen tosi iso vallankäytön menetelmä, mikä voi antaa sulle sit oikeesti välineitä siihen että okei, mihin  oikeesti pystyn vaikuttaa. Milloin  haluan vaikuttaa? Milloin  päätän et hei,  en nyt käytä valtaa tässä tilanteessa,  annan tilaa muille? Tai mikä ikinä se tapa onkaan, niin siinä kuitenkin ne isot ja pienet vallankäytön eleet, niin ihan meidän yhteiskunnassa, menee aika päällekkäin.  

Susi: Totta. Nyt mun ope-identiteetti tulee täältä puhekuplan kanssa, jossa lukee että “Hei, olen huomannut että myös kuunteleminen ja dialogi voi olla hyvää vallankäyttöä.” Toi on oikeesti totta.   

Akunna: Jep. Se mistä ollaan puhuttu just niinku myös siitä dialogista ja kuuntelemisesta. Kyllähän se on niinku isoa vallankäyttöä ja voi myös olla kun kaksi ihmistä puhuu, niin siinä voi olla tosi paljon sellaista et okei, kuka puhuu enemmän, kuka puhuu vähemmän… Kuka saa puhuu enemmän?   

Susi: Kuka on hiljaa sen takia et se olettaa että Eihän minunlaisteni ihmisten haluta täällä puhuvan?   

Akunna: Just toi.  

Susi: Jos  vaikka huomaan et  hyödyn jostain valtarakenteista, niin  voin valita just keskustella, tutkia, lukea, harrastaa. No jos mennään taas siihen nuorisotila-esimerkkiin niin okei, et jos  tiedän et mun kaupungissa on jotain niinku nuoria, jotka kuuluu johonkin vähemmistöryhmiin ja ne ei oo mun nuorisotilalla, vaik tän pitäis olla kaikkien paikka. Niin mitä  voin tehäVoinks  liittyy vaik siihen Syrjinnästä vapaa alue –kampanjaan ja sit markkinoida jotenkin? Vai voinks  tehdä niistä saavutettavampia, ja voinks  käyttää sitä omaa valtaa siihen tilaan niin et rakennan sinne vaik semmosii sääntöjä, jotenkin muutan sitä paikkaa semmoseksi et sinne ois – ainakin lähtökohtaisesti – helppo kaikille tulla. Tai sit just osallistan ihmisiä siihen et suunnitellaan tää paikka yhdessä.   

Akunna: Niin ja sehän on sellasta positiivista vallankäyttöä.   

Susi: Joo. Mul tuli itse asiassa nyt mieleen se yks naisjärjestö teki semmosen turvapaikanhakijanaisten kanssa yhteistyön. Niin tehtiin ihan perusasioita niinku porukalla ja samalla opittiin suomalaisesta kulttuurista. Niin mä luulen et se oli just semmosta tavallaan niiden valtaväestötyyppien puolelta semmosta positiivista vallankäyttöä, jolla annetaan tilaa ja ehkä mahdollisuus oppia ehkä paremmin kun jollain ihan tavallisella semmosella suomen kurssilla.   

Akunna: Jep.  

Susi: Lopputehtävä tällä jaksolle on ihan yksinkertaisesti se: miettiä, et mihin asioihin ihan pienessä tai suuressa skaalassa itsellä on valtaa. Eli mihin asioihin sulla on valtaa? Tai ei oo? Eli minkä asioiden pariin kannattaa käyttää sit omat resurssit? Onko sul Akunna jotain esimerkkiä heittää, vaikka mihin sulla on valtaa, on lähiaikoina ollut valtaa?  

Akunna: No ehkä jos  mietin ihan lähiaikoina mihin mulla on ollu valtaa niin ehkä… omassa lähipiirissä me ollaan puhuttu tosi vaikeistakin asioista aika paljon. Niin se on ollu ehkä sellaista mihin mullon ollu valtaa ja mihin  oon halunnut käyttää sitä mun valtaa et  otan niit asioita esille. Mut sitten niinkun esimerkiksi on jotain semmosia maailmantuska-asioita, joista  ymmärrän että mulla ei ole valtaa. Vaikka muuttaa jotain sotaa.   

Susi: Niin, niin.  

Akunna: Et se… mä oon enemmän ehkä keskittyny viime aikoina käyttämään mun valtaa sellasissa niinku pienemmässä skaalassa. Entäs sinä?  

Susi: No siis mul tulee mieleen mitä  nyt oon lähiaikoina tehny, niin mullon ollut valtaa vaikka päättää kasvavan lapseni puolesta et mihin hän menee eskariin. Toisen lapsen puolesta et mitä harrastusmahdollisuuksia  tarjoan hänelle. Olen tietysti pyrkinyt niinkun mahdollisimman monipuolisesti et hän saa itse valita, mut kuitenkin. Oon ollu sellain et oon kertonut että tällaisia vaihtoehtoja ois et oisko joku näistä sulle? Niin semmosetkin on jotenkin isoa vallankäyttöä tietysti, niinku siihen vanhemman rooliin kuuluu tommonen.   

Akunna: Siihen kuuluu tosi paljon vallankäyttöä.  

Susi: Se on tosi pelottavaa myös.   

Akunna: Se on aika pelottavaa et hienoo jos pystyy tekee niitä hyviä päätöksiä. Et se vallankäyttö sille lapselle on niinku positiivista myös.  

Susi: Niin.  

Akunna: Kiitos todella paljon kuuntelusta. Tämän podcastin on toimittanut RKI. Mun nimi on Akunna.  

Susi: Ja mun nimi on Susi. Kiitos tästä.  

Molemmat: Moikka! 

Font Resize