Skip to content

Mistä katson maailmaa? — Hyssyttely vs. dialogi

AkunnaMoikka moi ja tervetuloa Mistä katson maailmaa? -podcastin kahdeksanteen jaksoon! Mun nimi on Akunna 

Susi: Ja mun nimi on Susi. Tässä podcastissa me käsitellään positiota eri näkökulmista, puhutaan omasta positiostamme ja sen tutkimisen tärkeydestä, sekä esimerkiksi etuoikeuksista, tilan antamisesta, oppimisesta ja mokaamisesta.  

Akunna: Tämän jakson aikana meillä on käsittelyssä dialogi versus hyssyttely.  

Susi: Tervetuloa mukaan siis! Hmm, mistä  katsot Akunna maailmaa tänään? 

Akunna: No, tänään  katson varmaan maailmaa sellasen ihmisen silmin, joka ei oo saanu unta oikein viimesiin päiviin. Vähän sellasen väsyneen ihmisen kengissä tällä hetkellä. Mistäs  

Susi:  katson maailmaa ehkä vähän viestintäkoulutuksen tarpeessa olevan ihmisen näkökulmasta. Me ollaan puhuttu töissä just kouluttamistyöstä ja äänenkäytöstä. Ja sit kun mulla on vähän puhevikaa niin äänenkäyttö ja semmonen on vähän semmonen extra-stressihomma. Ja sit myös semmonen niinku äänen rentouttaminen, ja et jos tekee vaik paljon opetushommia et miten ääni kestää.  luulen et siinä olisin tosi onnellinen, jos saisin just vähän jotain koulutusta.  

Akunna: Joo. 

Susi: Tommonen viestintäasiat niinkun 

Akunna: Eli siis ihan niinku dialogiakin varten tarttee ääntä käyttää.  

Susi: Se voi olla yksi keino kyllä. Joo, mutta tota mites tää meidän aihe. Hyssyttely ja dialogi.  Se on jotenkimulle tulee hirvee tunnereaktio tosta hyssyttely-sanasta, kun sitä käytetään usein sellasena, et “nyt eipäs hyssytellä.” Ja sit mitä toi dialogi tarkoittaa.  

Akunna: Niin. Ehkä se hyssyttely on sellasta niinkun tietynlaista hiljentämistä. Ja sitten dialogi taas sitä, että käydään oikeesti keskustelua ja ollaan vuorovaikutuksessa.  

Susi: Niin, jos me palataan siihen, että me ajatellaan dialogia semmosena kaksisuuntaisena kommunikaationa. Ja niinkun jos on tai vähintään kaksi osapuolta siinä. Että molemmilla on jotenkin turvallista ja tilaa puhua ja tulla kuulluksi. Ja molemmat on jotenkin otetaan tosissaan ja pystyy luottamaan siihen, että pyritään jotenkin samaan asiaan.  

AkunnaJep. Ja kyllähän niinku jotenkin jos ite miettii sitä, niin ehkä siihen on joskus syyllistynyt sellaseen hyssyttelyyn tai toisten ihmisten niinkun hiljentämiseen vahingossa tai tahalleenkin. Ja oon ite yrittäny opetella vähän niinku siit pois ja harjotella sellasta niinkun aktiivista kuuntelua sen sijaan, että ois sillei, että en  nyt ehdi kuulla. Tai että en  nyt halua puhua tästä, tää tuntuu epämukavalta. Niin yrittää jotenki harjotella sellasta aktiivista kuuntelua.  

Susi: Joo. Mitä se vois käytännössä tarkottaa tai onks sul mitään niinku esimerkkitilannetta tommoseen? Tai haluutsä ylipäänsä vai keksinks  jonkun. 

Akunna: Joo no siis esimerkiks niinkun  oon huomannut, että jos  vaikka käyn jotain keskustelua, niin mun on tosi vaikee olla niinkun reagoimatta siihen, mitä se toinen sanoo.  annan vaikka tollasii “joo” tai “mm” tai tollasii ääniä. Koska niinku  koen, että  haluan näyttää et  kuuntelen. Mut sit samaan aikaan  oon yrittänyt niinku välillä, et okei mun ei tarvi koko ajan näyttää et  kuuntelen.   voin vaan ottaa sen informaation oikeesti sisään.  

Susi: Toi on kiinnostavaa.  

AkunnaMut se on ollut sellanen, mitä  oon yrittänyt täs viime aikoina harjotella ite 

Susi: Okei, sit joitain häiritsee just se, jos koko ajan on sillai “mm, kerro lisää”. Sit kokee sen tavallaan tilan ottamisena. Ja osa sit taas ei. Mul tulee täst hyssyttelystä mieleen, koska  liikun niinkun lasten ja nuorten maailmassa paljon. Nii tulee mieleen ehkä semmoset, et jos aikuisena joku niistä pienistä tulee kertomaan tai sanomaan, et noi kiusaa tai noi ei ota mua mukaan leikkiin. Niin sillon  oon et okei, mulla on vastuu niinkun vähän tästä. Et okei, kerro lisää. Ja sit jos  hyssyttelisin sen, niin sit  sanoisin, et “no ei se nyt varmaan niin paha ole”. 

Akunna: “Ei se sitä tarkottanut”. 

Susi: Nii, tai jotenkin, “no ehkä se siitä”. Mut sit samalla  sivuuttaisin sen ja niinkun tavallaan, mikä siinä myös itseä turhauttaa, nii sivuuttaisin ja jättäisin käyttämättä sen mahdollisuuden parantaa asioita.  

AkunnaMut se on kyl tosi vaikeetaItekin huomaa välillä just ehkä varsinkin korostuu ehkä lasten ja nuorten kanssa. Niin sillon on myös helpompi olla sillei, että hei nyt mennää eteenpäin vaan, ei täs mitään. Vaikka oikeesti just sillon pitäis niinkun käydä sen lapsen tai nuoren kaa dialogia siitä asiasta. Ja antaa sille mahdollisuus niinku tulla kuulluksi ja kysyä esimerkiks kysymyksiä, niinku “miltä susta tuntuu?” tai “mitä tapahtui?”. Ja sit taas, jos  oot sillei et ei täs mitäämee vaan takas leikkiin. Niin siitähän voi tulla tosi niinkun. Se ei sitten tuota myöskään tulevaisuudessa sitä dialogii. Jos ei tuu sellanen olo, että on tullut kuulluksi. Vaan että on vähän hyssytelty ja hiljennetty vähän niinku se koko homma.  

Susi: Niin, kyllä mä ainaki haluun, että ne uskaltaa tulla mulle kertomaan, jos on jotain juttuja. Se on myös tosi tärkee, et sit ne tulee sanomaan, kun ne tietää et otetaan tosissaan. Mut itseasias on toi myös, et jos sä ajattelet aikuisena jotain työyhteisöjä ja siel ihmiset tulee vaikka ilmottaan kiusaamisesta. Niin eihän me niinku aikuisena olla oikeesti mitenkää kasvettu tuosta yli. Että, kyllä siinä on niinku, aikuisilla on tosi paljon varmasti samaa semmosta, et ihmiset ei jaksa tai sit ei oo paukkuja. Tai kuka mistäkin syystä. Et sit on vaan, että “ei se nyt varmaan sitä tarkoittanut, mutta ei se varmaan nii paha juttu ole”. “No no, et kaikillahan täällä aina välillä sattuu jotain”. Et hyssytelläänpäs nyt tämä asia ja sivuutetaan se, mut sit siitä saattaa tulla ongelmia myöhemmin.  

 

Akunna: Niin, ja onhan se tosi tärkeetä, että jos on jotain epätasa-arvoista tai epäoikeudenmukaista, että siitä puhutaan ääneen. Sen sijaan, että niinku, vaikka me haluttais elää sellasessa maailmassa, missä on niinkun täydellinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Niin kuitenkaan tää ei oo se tilanne tällä hetkellä. Niin sen takii se on ehkä tosi tärkeetä nostaa niitä asioita esille, sen sijaan, että ne niinku hyssyteltäis pois, että ei ei ku meillä täällä Suomessa, mehän ollaan tosi tasa-arvoinen maa esimerkiksi.  

 

Susi: Niin, no en  nyt usko et koskaan tulee olemaan olemassa sellasta yhteiskuntaa tai tilaa, missä kaikki on tasa-arvoisia. Tai eihän sellainen.  henkilökohtaisesti ajattelen et ei se oo mahdollista, että hierarkiat ja valtarakenteet on olemassa joka tapauksessa. Mutta me voidaan joko puhua niistä ääneen ja esimerkiks sopia niistä, että mihin me pyritään. Tai sit me voidaan olla puhumatta niistä ääneen ja sit ne vaan velloo siellä pinnan alla.  

Akunna: Mm.  oon ehkä vähän, mulla on ehkä vähän positiivisempi, toivekkaampi tota näkökulma.  

Susi: Oonks  liian negis? 

AkunnaMut se on ihan ok.  

Susi: Sori. 

Akunna: Ei mut se on hyvä, et meil on eri näkökulmakin asiaan. 

Susi: Kyllä, tämä on dialogi.  

AkunnaTää on sitä dialogia et.  

Susi: Kerro  miten  ajattelet.  

Akunna: No  ajattelen siis niinku aika samoilla urilla, että meidän pitää niinku puhuu näist asioista niin kauan kun ne on tälläsiä. Mutta kyl  uskon, että myös se niinkun, se on mahdollista jollain tasolla joissain yhdistelmissä ja konteksteissa. Niin kuitenkin ehkä olla vähän tasa-arvoisempi ja ettei ne rakenteet ois niin syrjiviä esimerkiksi.  

Susi: Joo. 

Akunna: Niin  uskon et siihen pystyy tehä asioita, mutta niinkun se, että me voidaan tehä asioille jotain, niin niistä pitää puhua.  

Susi: Joo. Ehkä tos on kiinnostavaa just se, et jos me ajatellaan, et meidän tavote on, et me kohdellaan kaikkia ihmisiä tasavertasesti. Niin ei tee vielä siitä tavotteesta totta. Et jotenkin aktiivinen työskentely on hyvä asia.  

AkunnaJep. Ja kyllähän tossa, kun tottakai just se, että kun  sanon että asioista pitää puhua ääneen. Niin ehkä siinäkin on tiettyjä aspekteja, että mitä se on sitten sellanen niinkun suoraan puhuminen ja mikä taas on sillei vahingoittavasti. Niinkun nyt näistä asioista pitää puhua.  

Susi: Aa, nii nii. Meneeks toi sit taas siihen turvallisuus ja epämukavuus-aiheeseen?  

Akunna: Mm, no  en ehkä tiedä et onks se sitä. Mut et jotenki se, että ihmisten pitää puhuu asioista niinku suoraan ja ääneen mut sitte taas sellanen niinkun et ihmiset, jotka sanoo et ei saa sanoo enää mitään-tyylisesti. Että ne asiat mitä ne sanoo on oikeesti vahingoittavii ja ihmisarvoo loukkaavia, mutta se et puhutaanks suoraan ja sanotaan vaikka et hei tässä on tapahtunut epäoikeudenmukaisuus. Niin ne on niinkun kaks eri asiaa kuitenkin.  

Susi: Joo,  tavallaan siis hahmotan, mistä  puhut. Mutta siis ehkä just se, et voidaan olettaa, että me ei esim haluta satuttaa toisiamme. Tai sit jos me sanotaan jotain tosi dorkasti, mikä vaik satuttaa. Nii sit jos toinen vaikka sanooki et hei toi oli vähän tai tuntu tosi pahalta. Nii sit  en jotenki käy, et no kyllä minä haluan saada satuttaa sinua tai että se on mun oikeus. Vaan oon et sorianteeksmut et tästä asiasta pitäis kuitenkin pystyy puhuun. Et jos vois puhuu jollain toisella tavalla.  

Akunna: Mm. Ja toi on ehkä sellanen, mitä  oon ite miettiny kans tosi paljon, että jos on sellasii tapoja puhua asioista, jotka esim mulle tuntuu siltä, että tää ei kuulosta oikeelta. Niin sitten välillä voi olla hyvä selittää sille toiselle ihmiselle auki se, että miksi, jos ne ei heti ymmärrä. Siin kohtaa, kun sanoo et hei, tää ei tunnu must hyvältä ja ne on sillei aa okei. Mut ne ei ehkä ite tajuu et miks se ei tunnu sust hyvältä. Niin tottakai omien resurssien mukaan. Mutta sitten voi myös avaa sen, tai kysyä et hei ymmärräks  miksi tää tuntu musta pahalta.  

Susi: Nii, toi on ihan sika hyvä pointti, koska sit jos joku tulee sanoo et hei,  et saa puhuu noin. Ja sit  tiiän et tää on niinku sellanen asia mistä ois pakko saada puhua. Nii sit siin jää, siin loppuu ainakin dialogi. Et sit ei pysty puhuu mitenkää 

Akunna: Ja sitä  oon ainakin ite yrittänyt harjoittaa just nii päin myös, että joku kertoo mulle jotain, nii jos en  suoraa heti ymmärrä kun se sanoo, että hei toi tuntu pahalta. Jos  en heti ymmärrä miks, koska yleensä monet meist tajuu heti, et aa vitsi  mokasin, soriMut jos  en ymmärrä sitä näkökulmaa, nii sit  rupeen käymään dialogia.  kysyn, et hei voitsäniinku jaksat  avaa mulle vähän. Et  haluaisin ymmärtää paremmin. Jotta  voin muuttaa myös sitä mun omaa näkökulmaa siihen asiaan.  

Susi: Tohon menee myös ihan sikana paukkuja. Tai siis se on työlästä.  

AkunnaMut se on harjoitus. Ja sitä pitää harjoitella, must tuntuu. Sekään ei oo sellanen, mikä tulee ihan luontaisesti mulle oon huomannut.  

Susi: Joo.  oon huomannut, että ehkä vähän menee vielä viimeselle sivupolulle, mutku me ollaan puhuttu tässä jaksossa hyssyttelystä ja dialogista ja siitä, et asioista voi olla pakko puhua. Mutta sitten miten? Niin se on yks semmonen, mitä  välillä huomaan ite tekeväni, niin  yritän hyssytellä vaikka just jotain syrjintää tai epätasa-arvohommeleita sillä et käy tekemään mielessä semmosta listaa, et kaikillahan meillä on joku asia mistä meitä voi syrjiä. Siis mulla on toi, sulla on toi, mulla on toi ja sit noilla on toi toinen juttu ja sit tulee sellanen lista bla bla blaa, mitä  en ny ehkä käy tässä luettelemaan. Mut just sillai mahdolliset syrjinnän aiheet ja sit huomataan et okei, hei ei meidän itseasiassa kannata puhuu täst syrjintähommasta ollenkaan, koska no, kaikillahan meillä ihmisillä on joku semmonen juttu on. Nii tossa hommas mun mielestä,  en osaa,  en tiedä miten, mutta jotenkin menee asiat tosi päin mäntyä. Koska siin tapahtu just se, et tavallaan sit lakataan puhumasta. Et mitä ne asiat oikeesti merkitsee. Mitä mielt  oot tosta? 

Akunna: Joo siis mun mielestä toi on tosi niinku mielenkiintonen pointti just se, että jos sanotaan että kyllähän meillä kaikilla on joku juttu. Mutta niinhän se on, kaikilla yksilöillä on.  

Susi: Niin, kun se on myös totta.  

Akunna: Nii, ku se on myös totta samaan aikaan. Mut sit tottakai siinä on vähän se, että on ihmisiä joilla on enemmän juttuja tai vaikka on sellasia tilanteita, jossa kuitenkin niinkun ihmisten positio tuo niille tosi paljon erilaisia eriarvoisuuden kokemuksia esimerkiksi. Nii sillon se, että jos me sanotaan vaan, että hei et älä nyt valita, kyl meil kaikilla on joku syy miks meit voi syrjii. Nii sähän hiljennät sen ihmisen täysin ja sen kokemuksen. Et eihän sillon käydä mitään dialogia.  

Susi: Nii, siis kun siin jää just semmonen, jää se keskustelu pois ja sit mahollisuus et hei me voitais vaik muokkaa tätä yhteistä ympäristöä semmokseks, että kaikilla olisi samat resurssit käytössä täällä. Nii sit se kehittäminen jää tekemättä kokonaan.  

Akunna: Nii ja eiks se, että meillä kaikilla on joku asia mist meitä voidaan syrjii. Eiks se oo just syy, miks meidän pitäis muuttaa ne asiat, jos kerran kaikilla on jotain. 

Susi: Ah, nyt me ollaan niin maailmanparannusmeiningeissä. Täydellistä. Mut joo, toi on,  jotenkin haluaisin sanoo tohon jotain enemmän, mut  en oikein tiedä mitä. Mut toi on ehkä semmonenmis mulla on ittenkin kanssa mietittävää vielä aika paljon.  

Akunna: No nää on kaikki asioita, joita meidän kaikkien pitää mun mielestä aika aktiivisestikin harjoitella. Ei nää oo kuitenkaa mitää niinku helppoja eikä niinku vaikeiden keskustelujen käyminen ole helppoa. Mutta haluan ehkä silti kannustaa ihmisiä siihen.  

Susi: Joo.  

Akunna: Sen mukaan miten ite jaksaa, mut et jotenki se et jos me halutaan ymmärtää itseämme tai  haluan ymmärtää sua tai niinku muita ihmisiä. Niin sillon mun on niinku pakko kuunnella muit ihmisiä tai käydä heidän kanssa dialogia. Et  voin myös ymmärtää itteeni sillon paremmin.  

Susi: Joo. 

Susi: Pitäiskö meidän antaa jonkilainen lopputehtävä? Nyt vois olla semmonen tehtävä et vois miettii. Voisit miettiä sellasia asioita, joissa hyssyttelet usein. Koska  jäin nyt miettimään itselläni tulee ainakin monta semmosta asiaa mieleen, että näistä aiheista kun puhutaan, nii tulee vaik että mulla ei oo ihan tarpeeks tietoo tästä. Et  en oikeestaan haluu puhuu. Tai että tää tuntuu nyt ihan sellaselta alueelta, mikä ei oo mun juttu. Että joku muu saa hoitaa tämän, vaikka pomoni. Niin sit tulee vähän hyssyteltyä ihmisiä. Niin mieti itse, mitkä on sulla sellaisia aiheita, joista mieluummin liukuisit pois tilanteesta ja vähän hyssyttelisitkin ehkä vahingossa. Vaikka tiedät, että oikeastaan pitäisi jäädä puhumaan. Ja plus, onko siellä jotain semmosia kohtia, missä ois mahdollisuus dialogiin. Tai siihen, että saisi aikaan jotain kehittävää ja hyvää keskustelua. 

AkunnaJes, kiitos paljon kuuntelusta. Tämän podcastin on toimittanut RKI. Mun nimi on Akunna. 

Susi: Ja mun nimi on Susi. Moro.  

Akunna: Moikka! 

Font Resize