Skip to content

Mistä katson maailmaa? — Rajat

AkunnaMoikka ja tervetuloa Mistä katson maailmaa? -podcastin yhdeksänteen jaksoon. Mun nimi on Akunna 

Susi: Mun nimi on Susi. Tää on siis meidän toisiks viimeinen jakso. Viimeinen tämmönen asiajakso, tän jälkeen on vaan koontia. Tässä podcastissa me ollaan käsitelty positiota eri näkökulmista. Me ollaan puhuttu omasta positiosta, sen tutkimisen tärkeydestä kuin etuoikeuksistakin, tilan antamisesta, kuuntelemisesta, yhä uudelleen oppimisesta ja mokaamisesta.  

Akunna: Ja tän jakson aiheena meillä on rajat ja näkemysten moninaisuus.  

Susi: Tervetuloa mukaan! Huomaa, että meininki alkaa jo vähän rentoutua, mutta haluatko Akunna jälleen kerran kertoa, mistä  katsot maailmaa? 

Akunna katson öö, tänään ehkä maailmaa niinku naispuolisena henkilönä. Mitens sulla Susi, mistä  tänään katsot maailmaa? 

Susi:  katson maailmaa tänään kasvattajan näkökulmasta, koska  oon miettinyt paljon et miten eri ikäluokat ajattelee asioita ja et miten  aikuisena oon vaikka nuorille. Tai minkälaisena  näyttäydyn nuorille tai lapsille. Joo, kasvattajan näkökulmasta. Eli tämmösen ammatti-identiteetin.  

AkunnaJep! No miten sitten nää rajat ja näkemykset. Jos miettii, mitä me tarkotetaan silloin kun me puhutaan niinkun rajoista.  

Susi: Hmm.  ajattelen et rajoja on tosi monenlaisia. On fyysisiifyysisii rajoja, mitä muut on rakentanu ja fyysisii rajoja, mitä  oon rakentanut tai mitä mulla on. Ja no sit voi olla, ne voi liittyy vaik pääsyyn eri tiloihin. Vaikka digitaalisissakin tiloissa, mihin  pystyn menemään ja mihin en. Sitten on henkisiä ja semmosiimitens se sanotaan, semmosii psyykkisii rajoja, emotionaalisia. Joku asia, joka liittyy vaik mun menneisyyteen saattaa aiheuttaa sen, et mulla on tosi tiukka turvallisuusraja tietynlaisiin tilanteisiin.  en vaik haluu olla tietynlaisissa tilanteissa tai en halua vaikka katsoa tiettyä aihetta käsitteleviä leffoja. Tai sellasia niinku henkilökohtasia rajoja, mistä muut ei välttämättä edes tiedä.  

Akunna: Niin ja siis sehän on just se, kun ne rajat tai ne asiat, miks ne rajat on siinä, nii sitä ei tosiaan ulkopuolelta voi nähdä. Niin se voi olla tosi hyödyllistä myös niinku joskus, jos itse näkee sen tarpeelliseks, nii sanottaa niitä rajoja eri konteksteissa.  

Susi: Joo. Ja miten se liittyy tähän meidän podcastin aiheeseen, niin varmasti kun me ollaan puhuttu dialogista ja me ollaan puhuttu dialogista eri näkemysten välillä, eri ihmisten ja eri asioiden välillä ja just siitä, miten asiat voi olla myös toisiaan vastaan ja kompleksissa keskenään. Niin siinä varmaan on turvallisuuden kannalta ehdottoman tärkeää, että pystytään sanomaan rajoja.  

Akunna: Mutta miten niit sit sanotaan niinku käytännössä niit rajoja?  

Susi: No siis en tiedä, koska se on esimerkiks täällä meidän toimistolla on toi syrjinnästä vapaa alue-läntti tuolla seinällä, mutta jos tulis vaikka joku tota asiaa koskeva tilanne, jossa mun rajoja ylittettäs, nii osaisinko  sanoa, et hei nyt tässä ois tämmönen raja, ei pliis tehä tätä näin.  

Akunna: Se on mulle henkilökohtaisesti ihan super vaikeet niinku yleiseilläkin tasolla ja vaikka niinku henkilökohtaisessa elämässä tai ihmissuhteissakin niinku sanottaa niit omii rajoja. Mut  taas kerran oon yrittänyt harjotella sitä ja must tuntuu et se on kans sellanen asia, mitä niinkunainoo tapa miten sen oppii tekee on et sitä tekee.  

Susi: Joo. Ja sit se et usein, tai ehkä aina. pitäis mun mielestä muistaa se et ihmisii ei voi pakottaa myöskään dialogiin. Et se pitää haluta tehdä itse. Et vaik  en niinku näkis et jollain mun keskustelukumppanilla on jotain rajoja, et noita asioita ei nyt vaan tällä hetkellä pysty käsittelemään. Niin  en pysty tietään et mitä hänen päässä liikkuu. Ja mun on vaan pakko hyväksyä et jos hän sanoo, et “nyt ei pysty”, tai et “nyt en halua”, niin sit se raja on niin. Et  en voi jotenkin sanoa, et  koen tän asian niin tärkeäksi, että sun on pakko mennä sun rajojen yli.  

Akunna: Mm. 

Susi: Et se on myös jotenki tosi henkilökohtasta ja tilannesidonnaista. Et mimmosii rajoja ihmisillä on.  

Akunna: Joo ja  mietin ite kans just sitä, että sillon jos me käydään niinku dialogia, nii se että  sanotat sun rajat, nii se voi olla niinku hyödyllistä sille dialogille. Sen sijaan, että se niinku kokonaan pysäyttäis sen. Että voi olla aiheit jost vaik ei just oman taustan takia vaikka halua tai pysty puhua, mut sitten voi olla, että voi puhuu niistä, mut sitten esim voi sanottaa, et hei tää ei oo se tapa, miten  haluan keskustella tästä. Sekin on kuitenkin rajojen osottamista, että  haluaisin keskustella tästä näillä termeillä esimerkis. Et mulle haluaisin, että nää termit on ne mitä me käytetään, kun me puhutaan tästä asiasta. Niin sehän on myös sellast rajojen sanottamista.  

Susi: Niin ku tehään tavallaan yhteiset toimintatavat siihen. Ootsä ollu semmosissa dialogitilanteissa ikinä, että puhutaan jotain just rajoja etukäteen? Että tehään niinku turvallisuutta sillä, että sovitaan etukäteen jotain rajoja.  

Akunna: Joo.  

Susi: Mut  mietin, että se vois olla hyvä, jos ihmiset tietää et vaikka käsitellään jotain tosi herkkää aihetta, mist tulee paljon tunteita. Et sopii etukäteen, et mul ois sit tämmöset niinku toiveet. Ja sit jos ois joku semmonen ihan absoluuttinen raja, et tätä en pysty.  

Akunna: Mm, kyllähän se mun mielest jotenki se, että jos  aiot käydä dialogii sellasest herkästä aiheesta esimerkiks, niin sillon se on todella tärkeet jopa siin etukäteen sanoo, niinku kysyy edes, et hei onks jotain mitä  et halua käydä läpi. Tai onks joku asia, mikä niinku tuntuu pahalta. Ettei sitte tarvii myöskään sen toisen aina niitä sanottaa niit rajoja.  

Susi: Niin, niinpä. Plus sit ehkä semmonensit jos niinkun tän keskustelun aikana tulee joku tilanne, nii hei pliis sanokaa. Tai jotenkin sen sanottaminen, et saa niinku sanoa rajoja jo silloin jo kun me ollaan duunaamassa sitä juttua. Niin se ois ehkä tärkee myös.  

Akunna: Eli ehkä niitä omii rajoja vois miettii jo niinku etukäteen ennenku menee näihin tilanteisiin ja jotenkin miettiä, et mikä ois se sellanen tilanne jossa niinku me tullaan pysähtyyn. Mitkä on ne aiheet, missä niinku mulla tulee menee sekasin se, että mikä on niinku sitä mistä  haluun puhuu ja sitä ehkä et mikä se aihe on. Ja miten  voin sanottaa ne rajat sillon etukäteen. Mikä on se tapa et onks se sillei, et hei muuten,  oon täs miettinyt et  haluaisin tosi paljon käydä keskusteluu täst aiheesta mut et  huomaan, että mua käy ahistaan, kun ihmiset puhuu tästä näin ja näin. Et voidaanks me käyttää muita sanoja käymään tätä keskustelua. 

Susi: Joo ja sit ehkä semmonen, et jos huomaa tai pystyy itse hahmottaa semmosii tilanteita, joissa niinku syke nousee niin, että ei pysty itse enää dialogiin. Mul tuli nyt randomisti mieleen semmonen kun yks kuka tekee siis pariterapeuttina työtä, niin kerto mulle, että semmonen tyyliin sydämen tykytys tai kiihtymistila, missä niinkun on tutkittu et ihminen ei enää pysty jotenkin käsittelemään asioita tai kuuntelemaan ja keskustelemaan sillani kunnolla. Et sillon pitäis niinku vähäks aikaa ottaa etäisyyttä ja rauhottua ja sitten käydä juttelemaan uuestaan. Niin ehkä se muutenki ku pariterapiassa, et kaikkeen dialogiin vois olla hyvä hahmottaa semmosia. En siis todellakaan sano, että itse esim osaisin, mutta periaatteessa.  

Akunna: Sekin voi olla raja, että  niinku poistut hetkeks ja tuut takas 

Susi: Joo! Hei tost tuli itseasias aika iso pointti mieleen, koska me puhuttiin edellises jaksossa hyssyttelystä ja siitä, että asiat jätetään käsittelemättä. Niin toi et mitä jos me käännettäis katse siihen, et sen jälkeen kun joku sanoo et “täs on raja, seis”. Niin mitä sen jälkeen tapahtuu. Tarkottaako se, et se asia, joka saattaa olla tosi tärkee et sitä ei sit enää käsitellä.  

Akunna: Mm. Mutta jotenkin jos  ite mietin sitä just sillei, että se että  sanot seis, nii sehän ei niinku tähtää siihen just että  niinkun lopettaisit sen dialogin tai asiaa ei enää käsiteltäis. Vaan siihen turvallisuuteen ehkä.  

Susi: Joo. Niin et se menee turvallisuus-rajan yli jollain tapaa.  

Akunna: Niin tai et se et  sanotat sun rajat, niin sehä on niinku sitä, et  yrität pitää itsesi myös turvassa. Ja sano et hei, nyt riittää,  en haluu enää. Niin kyllähän siitä voi silti tulla just takaisin vaikka. Se voi olla myös sitä rajojen sanottamista et hei,  tarviin nyt hetken, et  poistun hetkeks tuun koht takas, niin voidaan jatkaa. Mut  tarviin pienen hetken niinku itsekseni.  

Susi: Niin no eiks ihannetapauksessa, jos se on oikeesti turvallisuusraja, niin ois joku keskustelu siit, että hei voidaaks me muuttaa tätä tilannetta, jotenki nii että tää on turvallinen kaikille. Et me pystytään ylipäätään käymään sitä dialogia.  

Akunna: Vai tuleeks sille ihmiselle sellanen vaikeen ihmisen maine, missä se on aina se joka lähtee menee, eikä pysty puhuu mistään.  

Susi: Niin, sillä on sillon varmaan joku syy siihen, mitä  en vaik voi tietää, jos se mulle sanoo tai näin.  

Akunna: Niin ja sillon  voit kysyy, et hei jos  haluut puhuu tästä, nii niinku voidaan käydä keskusteluu, et mitkä nää rajat on. Jos et  pysty siihen just nyt, se on ok. Kyllähän siinä on monia toimintamalleja, mitä voi käyttää. 

Susi: Joo, mut et jotenki jos se, sit jos se menis semmoseks et sit se asia jäis kokonaan tekemättä tai kokonaan käsittelemättä, nii se ois, se menis taas helposti mun mielestä hyssyttelyn puolelle. Tai siihen et ei puhuta tästä, mut sit ne ongelmalliset jutut säilyy siellä edelleen. Et voisko sen, jos joku sanoo, et nyt menee rajojen yli, niin voisko sit sopia et okei, selvä nyt lopetetaan tähän. Mut täs jää tää asia vielä, mikä pitää jossain vaiheessa käsitellä. Et hei, se on vaik sellai, et sovitaan et puhutaan sitten joskus myöhemmin, kun on hyvä hetki tai puhutaan jollain toisella kokoonpanolla tai pyyetään vaik jotain ulkopuolist tyyppii apuun, jos se ois vaikka joku työpaikkajuttu.  

Akunna: Mm, noi on tosi hyvii ideoita.  

Susi: Et kuitenkin pysyis se, et se asia sit käsitellään joskus.  

Akunna: Nii ja ku ei kuitenkaan ihmisii voi pakottaa sitä tekemään. Et niitten pitää ite haluta, mut se, et ihmiset sanottaa niiden rajoja tai vaik poistuu, nii eihän se tarkota sitä et ne ei haluaisi käsitellä sitä. Mut sehän voi olla et ei pysty just sillon 

Susi: Niin.  

Akunna: Tai entä se, että jos  saat niinku myöhemmin tietää et joku on vaik kokenut niinku et sen rajoja on rikottu.  

Susi: Myöhemmin? 

Akunna: Niin. Sitä ei oo sanotettu niitä rajoja, vaan  saat myöhemmin tietää, et hei nyt se meni mun rajan yli. Mitä me sillon tehään? 

Susi: Pyydetään anteeks 

Akunna: Ja voihan sitä niinku, tai  ite mietin, et varmasti on tosi paljon tälläsii tilanteita, missä ihmiset ei oo sanottanu niitten rajoja. Ja ne rajat on ylitetty. Ja sit myöhemmin ne ymmärtää, et ei vitsi, toshan meni niinku ihan mun oman henkilökohtaisen rajan yli. Mutta ei vaikka pystyny sanoo mitään tai et siinäkin voi tulla vaik sellanen, et jos on niinku tosi turvaton olo, nii tosi niinku paniikki. Et ei ees pysty sanottaan siinä kohtaan, et nyt on jo menty mun rajan yli.  

Susi: Niin. 

Akunna: Vaan sen voi tajuu vast paljon myöhemmin. 

Susi: Niin, et sit jotenkin kroppa reagoi siihen vasta myöhemmin. Kyl  oon itseasiassa varmasti kuullut tommosii tilanteita, et sit jotenkin myöhemmin huomaa, et kehossa on joku stressitila. Sit se tilanne onkin ollut hurjempi kun mitä on ajatellu. 

Akunna: Niin ja et ehkä sillon, jos joku tulee sanoo sulle et hei, et niinku tässä tilanteessa mentiin mun rajojen yli, ei ollu kiva, tuntu tosi pahalta. Niin sillon ehkä voidaan myös keskustella, et no mitkä ne rajat on, mitkä on ylitetty. Että sitten se tunnistetaan se, et missä se raja menee.  

Susi: Niin, et voidaaks me palata esim taas lempiasiaamme kuuntelemiseen ja olla sillei, et anteeksi, nyt ei oo kyllä ollut tarkotus mut 

Akunna: Kiitos että kerroit.  

Susi: Niin, kiitos et kerroit. Jotenki et ottaa sen hepun tosissaan ainakin. Ja hei, voidaaks me jutella, et mitä tehään ettei nyt enää käy tällee. Joo, varmasti tää ois hyvä näin.  

Akunna: Ja jokaisessa podcastissa me haluamme antaa teille siis tehtävän. Ja tässä jaksossa niin tosiaan me halutaan, et te mietitte jonku kuvitteellisen tilanteen, jossa joku on tullut sanoo teille et hei, mun rajoja on rikottu. Nyt meni rajan yli. Niin miettikää sellanen niinku, et mitkä on ne toimet, mitä te teette sen jälkeen käytännössä. Eli mitä  teet, kun joku tulee sulle sanomaan hei, nyt meni överiks. Ja niinkun että tää on mennyt nyt mun rajan yli, niin mitä  teet sitten. Miten toimit?  

Susi: Joo, miten sitä kohdataan ja käsitellään siinä. Ja sitä voi miettiä mun mielestä sekä henkilökohtasella tasolla et mitä  tekisin ihmisenä. Ja sit se mitä  tekisit niinkun ammattilaisena, jos satut vaikka olemaan jossain semmosessa työpaikassa, missä sattuis tulemaan tommonen tilanne.  

Akunna: Joo! 

Susi: Joo, mutta tämä oli siis Mistä katson maailmaa? –podcast, jonka tuottaa RKI. Ja  olen Susi.  

AkunnaMun nimi on Akunna. Kiitos paljon kuuntelusta. Moikka! 

Susi: Moi! 

Font Resize