Skip to content

Miten solidaarisuutta tehdään — Jakso 2

[hieman kaikuva ääni] Miten solidaarisuutta tehdään? 
[nuorekas jingle] 

Julianna: Tässä podcastissa opit, mitä on solidaarisuus, minkälaisia mahdollisuuksia on tehdä solidaarisuusprojekteja ja mistä saada rahaa. Tämän podcastin toimitan minä, Julianna Brandt, ja Rauhankasvatusinstituutti. Kuuntelet Miten solidaarisuutta tehdään? -podcastia.

Toisessa jaksossa pääsette kuulemaan Nuorten vuoroprojektin Teemu Vaarakalliota. Hänen kanssaan puhumme muun muassa siitä, miten nuoret näkyvät ilmastokeskusteluissa. Merkintöjä solidaarisuudesta – osiossa puolestaan käymme läpi solidaarisuusliikkeen syntyhistoriaa, joka on lähtöisin Puolasta.

 [jingle] 

Faktaboksi: Eli mikä Euroopan solidaarisuusprojekti?  

Euroopan solidaarisuusprojekti on sellainen hanke, jossa sen projektin tulee liittyä jollakin tavalla solidaarisuuteen. Sinne voi hakea kaikki tyypit iältään 18-30-vuotiaita ja haette ryhmänä, jonka koko on vähintään viisi henkeä. Projektin kesto tulee olla kahdesta kuukaudesta kahteentoista kuukautta ja hakuajat on kolme kertaa vuodessa.  

[jingle] 

Julianna: Mulla on tänään vieraana Teemu Vaarakallio. Teemu, kerro itestäs jotain ja kerro siitä projektista, mistä me tänään puhutaan.  

Teemu: Joo, kiitos tosi paljon kutsusta tähän Rauhankasvatusinstituutin podcastiin. Tosi siistiä, että ootte päättäneet nostaa agendalle tälläsiä nuorten omaehtoisia yhteiskuntaa eteenpäin kehittäviä projekteja, joita myös minä ja mun tiimi ollaan, tuota, haluttu lähtee tekemään. Eli mun nimi on tosiaan Teemu Vaarakallio,  oon ilmastoaktiivinen kansalainen.  en tykkää sanasta aktivisti,  en haluu käyttää sitä, koska se erottaa heti ihmisen jotenki tavallisista, muista aktiivisista yhteiskunnallisista osallistujista. Ja sen takii  puhun aina aktiivisesta kansalaisuudesta, jonka pitäis olla sellanen kutsuva elämänmuoto meille kaikille. Mutta, ilmastokuvioissa oon tosiaan pyöriny. Opiskelen tällä hetkellä maailmanpolitiikantutkimusta Helsingin yliopistossa ja sitten kansainvälistä turvallisuutta tuolla Pariisissa, Sciences Po yliopistossa. Ja kirjoitan kirjaa myös suomalaisesta ilmastoliikkeestä 

Julianna: Waau, okei! Tosi, tosi siistii! Ja heti haluun jotenki napata tohon aktivisti-termiin ja aktiivinen kansalainen-termiin, koska ite oon just, täs keväällä itseasias koulutin, Rauhankasvatusinstituutilla tämmösestä, kestävästä kehityksestä ja aktivismista ympäri Suomee mun kouluttajaparin kanssa. Ja mulla oli erityisesti se aktivismin käsittely, niinku historiallisella tasolla ja minkälaisia mielikuvia ihmiset liittää siihen. Ja varsinkin mua yllätti se, puhutaan siis opettajaksi opiskelevista ja sit nuorisotyöntekijöistä, niin silti tosi monella oli sellanen aika negatiivinen kuva aktivisteista. Ja se tuli tosi nopeesti ja se tuli tosi läpi.  

Teemu: Joo  en tiiä oonko  ite liian kyyninen tai herkkä sen termin kanssa, mutta musta sitä on usein käytetty sellasena oman henkilöbrändin rakennuspalikkana. Ja erityisesti tässä kohtaa, kun yritän rakentaa liikkeitä, mobilisoida ihmisiä vaatimaan joukolla muutosta sekä ilmastokysymyksissä että nyt tietysti erityisen ajankohtaisessa niinku antirasistisessa kamppailussa, niin ei oo syytä asettaa sellasia yksittäisiä aktivisti johtohahmoja, vaan pyrkii nimenomaan rakentaa sellasia projekteja, jotka voimauttaa uusia ääniä ja kutsuu mukaan uusia tekijöitä, joita näis niinku valtavissa, valtavien ongelmien edessä varmasti tarvitaan. Ja oikeestaan tämmönen tausta-ajatus oli myös osittain siinä takana, että lähdettiin tätä solidaarisuusjoukkojen projektia yhdessä meidän porukalla toteuttamaan.  

Julianna: Aivan, kuulostaa tosi hyvältä. Varsinkin toi et mitä aktivismi on, niin sehän on lopulta ainakin mun mielestä sitä et mahdollisimman laaja joukko ihmisiä nousee tekemään asioita. Hmm, haluaisitsä kertoo yksityiskohtasemmin siitä teidän solidaarisuusjoukkojen projektista? Mikä se on ja mitä tavotteita sillä on?  

Teemu: Joo, eli pitkään on jo tavallaan meillä eri ilmastokysymyksissä aktiivisilla ollu se olo, että nuorten ääni ei kuulu tarpeeksi ja myöskään oikeella tavalla ilmastokeskustelussa. Eli, nuoret on ottaneet tiettyy johtajuutta näissä kysymyksissä. Nuorten läsnäololla on alettu oikeuttaa sellasia päätöksiä, jotka ei oikeesti oo riittävän kunnianhimosia. Jotka ei oikeesti juurikaan eroo siitä vanhasta setämiespolitiikasta. Ja me tavallaan ajateltiin niin, et nuorilla ois paljon muutakin sanottavaa kun vaatia tulevaisuuden pelastamista ja kertoa päättäjille, että tuota kuunnelkaa tieteilijöitä. Mitä enemmän on itsekin työn puolesta ja muissa jutuissa tavannu nuoria ilmastoaktiivisii kansalaisii niin niillä on tosi hyvää analyysiä niist eri tasosista ongelmista, jotka tällä hetkellä estää meitä puuttumasta niihin rakenteellisiin solmuihin, jotka avaamalla me voitais oikeesti tehdä riittävällä tavalla niitä yhteiskunnallisia muutoksia ja alkaa rakentaa ekologisesti kestävää tulevaisuutta. Ja tästä syystä me ajateltiin et nämä nuorten äänet pitää saada kuuluviin tässä ilmastokeskustelussa, nuoret on ollu liikaa, niit on käytetty semmosina maskotteina, joiden kanssa saa kivoja selfeitä eduskuntatalon portailla. Ja sit kuitenki mennään siitä niinku taas sinne tuota johonki pieneen kabinettiin ja jatketaan ihan ku mitää ei ois ollukaanmut voidaan sanoo et nyt nuoria on kuultu. Ja tää ei tietenkää riitä meille, vaan me halutaan tarjota nuorille, antaa mahdollisuus käyttää ääntään jotenki analyyttisemmin, systemaattisemmin. Kertoa niistä omista utopioistaan, niistä omista tavoitteistaan. Myös laajemmin omaehtosesti ja konkreettisesti osallistua siihen ilmastokriisikeskusteluun. Me haluttiin rakentaa nuorten omaehtoinen ilmastomedia, jossa tavallaan me rohkastaisimotivoitaisi nuoria kirjoittamalla osallistumaan myös sellaseen syvempään analyyttiseen ilmastokriisikeskusteluun.  

Julianna: Sit toinen mihin  haluun tarttuu on toi, että miten nuoret edustetaan ilmastokeskustelussa. Ja erityisesti miten media jotenki potretisoi, no esimerkiks Greta Thunbergia joka on tietenki todella tunnettu hahmo. Ja mitä se tekee myös varsinkin nuorten aktiivisten ihmisten vaikka mielenterveydelle. Ja mun mielest pitäis myös enemmän puhuu siitä, että ei tekis enempää kun jaksaa. Koska aktivistina tai aktiivisena kansalaisena helposti väsyy. 

Teemu: Ehdottomasti. Oon kyl just ite kokenut myös monia noista samoista tunteista ja meidän projektiin sisältyy se, et me koitetaan voimannuttaa, antaa työkaluja nuorille myös kehittyä kirjottajina ja osallistua sitä kautta keskusteluun. Meillä on suunnitteilla tällänen kirjotuskoulutus myös nuorille, jossa meidän myös ehkä jonkinlaisina kokemusasiantuntijoina toivotaan et voidaan puhua nuorten kanssa juurikin näistä tavallaan ongelmakohdista, jotka  mainitsit, jotka monet meistä on käyny läpi ja paininu sen oman jaksamisen kanssa.  

Julianna: Nii onko nyt tää Nuorten vuoro -projekti media-alusta, tai joku tämmönen nettialusta vai millä lailla se on konkreettinen asia?  

Teemu: Joo eli, no itseasiassa se on nettiblogialusta. Ja tässä kohtaa on pakko heittää kolme hurraa-huutoa tonne Ilmastoveivin ja Climate Moven suuntaan, joidenka kanssa on päästy lähtee rakentaa tätä yhteistyössä. Eli me päästään rakentaa tää nettialusta heidän saitille, sinne tulee valmiit yhteydet, kanavat, moniin näistä asioista kiinnostuneisiin tahoihin, instituutteihin ja ihan yksityishenkilöihin. Ja sillä tavalla me ollaan oltu meiän ryhmän omien henkilökohtaisten suhteiden ja osaamisen kautta tosi mageessa paikassa lähtee tekee tätä projektii hyvällä energialla. Meidän ryhmä on ihan sairaan hyvä ja mun ystävät keiden kanssa me tätä tehään, on mahdollistanut sen, et tää projekti on lähtenyt niin vauhdikkaasti eteenpäin. Mul on mun hyvä entinen työkaveri, Suvi Uhanalainen Suomi -kampanjasta, on ollut sitä perustamassa. Sit mul on ollu suuri ilo pyytää mun hyvä ystävä Aamos Wahlgren, jonka kanssa ollaan tehty paljon ilmastoaktivismia ihan Euroopassa ja Suomessa, mukaan tähän projektiin. Ja sitten Laura Kolehmainen mukana, jonka kautta meillä sitten tietenkin on ollu vahva linkki Ilmastoveiviin. Laura perusti Ilmastoveivin. Ja sitten maan mainio Rebekka Kuukka, rap-artisti Yeboyah, niin meidän tuota viidentenä ryhmän jäsenenä. Varsinkin siitä näkökulmasta, että hänen taiteessa on ollut tosi keskeisiä teemoja niinkuin monimuotoisuus, solidaarisuus ja se miten me kohdataan toisiamme. Ja tota niin, hän on pyrkiny nostamaan myös esiin sellasia ääniä, jotka on valtavirrassa vaiennettu liian usein. Ja sen takia et pääsee näin upeiden tyyppien kanssa tekeen tätä projektii, niin aika malttamattomana katson kohti tulevaa syksyä ja ensi kevättä.  

Julianna: Waau menin jotenki ihan sanattomaks et ihan törkeen kovii tyyppejä. Ja varsinkin, et millasta erilaista profilointiosaamista ihmisillä on. Tai tiedäksä et kaikilla on se yhteinen päämäärä et mitä tästä halutaan irti ja miten tämän halutaan kasvavan ja kestävän. Mutta että on niinku noin erilaisii palasia. Niin se on kyllä tosi tärkeetäOliks teille kellekään ylipäätään tuttu tää solidaarisuusjoukkojen rahasto 

Teemu: No, itseasiassa ei varmaan oikein. Et mä olin itse kipuillut tämän asian kanssa että et miksi nuorille ilmastoaktivisteille ei löydy korvausta ja tunnustusta niiden työstä. Ja miksi se, kun nuorilla ois paljon enemmänki sanottavaa, niin miksi niiden rooli kutistuu siihen maskotti-juttuun kuvissa. Kun  tiedän, että niillä on valtavasti enemmän sanottavaa, mutta sille ei vaan tunnu löytyvän tilaa. Ja  olin näitä juttui pohtinu mun arjessa ja sitten ihan sattumalt Facebookissa  näin tän rahotushaun mainoksen ja  olin sillei, et nonitäs se on.  

Julianna: Mm, mm, ehdottomastiOliks tää koko idea tavallaantuliks se jotenki eka sulta, et oliks sä se joka soitti tyyliin jengille? [Juliannan naurua]

Teemu: Mul on vähän ehkä sellanen paha tapa alottaa miljoona projektia koko ajan päällekkäin ja sitten aina spämmää kaikkii mun kavereita et nyt alotetaan hei tällänen. Ja kaikkii vaan nykii hihasta ja sanoo että nyt tehään tää juttu. Et ei tää oo sen kummempaa.  

Julianna: Miks  luulet, että nuorii käytetään sellasina maskotteina? Miks se on niin helppoo aatella sitä kautta et raksi ruutuun, että näin.  

Teemu: No haluun ehkä tässä kohassa sillee vähän lieventää myös sitä omaa näkemystäni, et varmasti on myös pieni porukka ihmisiä, joita myös oikeesti kiinnostaa. Ja ne ehkä jopa malttaa niinku kuunnella, mut fatka on se et, tää on tavallaan nuoria koskeva kysymys. Voidaan jopa ajatella, että tavallaan valtioiden haluttomuus toimia ilmastokriisin pysäyttämiseks on kaikkien aikojen suurin sukupolvien välinen ihmisloukkaus. Ja tavallaan et tää on niinku nuoria koskeva kysymys, jolloinka on tavallaan luontaista et he on se fokusryhmä.  

Julianna: No sit jos mietitään ihan sitä projektin kulkua. Ja kaikkee sitä suunnittelua ja sitä hakemusjärjestelmää, joka oli mun omasta henkilökohtasesta mielestä jotenki tosi vaikea. [NaurahdusMut, mikä on ollu kaikista innostavinta tässä koko hommassa?  

Teemu: No ehkä, jos tossa alussa kun  puhuin näistä mun ystävistä, joidenka kanssa me tehään tätä, niin varmasti niinku kaikessa aktivismissa tietsä, ei meistä kukaa jaksa tehdä näitä juttui yksin. Mut sit ku sul on niinku ne parhaat tyypit siin mukana ja te niinku sunnuntain järkkäätte yhteisen aamupalan ja juttelette näistä ja vietätte aikaa keskenänne ja tuette toisianne ja kuuntelette toistenne murheita ja teette siin samaan aikaan niinku jotain tosi merkityksellistä tai merkitykselliseltä tuntuvaa, hyvää, järkevää juttuu. Niin kylhän se on se ihan paras asia ja mitä tarvii. Mikä on nyt korona-aikana huomannu et ku se yhteisöllisyys puuttuu, niin tuntuu et niit voimavaroja ei oikein oo mihinkää yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Ja sit taas ku saa ne tyypit siihen lähelle, nii sit yhtäkkii löytyykin jostain sellanen niinku hyvä, eteenpäin vievä lämpö, jolla näitä juttuja tehäänMut haluun sanoo myös sen et  oot oikees siin et se hakulomake oli tosi haastava ja meillä oli iso huoli siinä sitä täyttäessä, että tää niinku hakuprosessin monimutkasuus, byrokraattisuus saattaa jo rajata tosi monia ryhmiä pois tästä rahotushausta. Et esimerkiks meillähän on todella etuoikeutettu ryhmä monella tapaa, meillä on paljon korkeekoulutaustaa siinä, meillä on taiteilijoita, jotka osaa kirjottaa ja muuta. Niin se oli meillekin haastavaa, niin voin vaan niinku kuvitella et jos ei oo tottunu tekeen tämmösii rahotushakuja tai niinku kirjottaa paljon, niin voi olla tosi iso kynnys lähtee tekeen noin byrokraattista rahotushakua. Mutta, siitä huolimatta niin nää oli erittäin, erittäin onnistuneita nää Rauhankasvatusinstituutin järjestämät työpajat, joissa sai myös sitten tukea.  

Julianna: Jesshoutout Rauhankasvatusinstituutille. Joo, pohdin kans jotenki sitä hakemuspohjaa. Mua hämmensi jo se kieli ylipäätään, et kysymykset on englanniks mut sit  saat vastata suomeksi. Ja sit koska itse oli vähän sillei, et toivottavasti saa vastata suomeksi, koska mul on itellä dysleksia, joka tulee vieraissa kielissä, niin  olin ihan sillei et tottakai me tehään se hakemus yhessä mun frendien kaa, ja meki ollaan niinku korkeakoulutettuja ja näin. Mut tavallaan et se kieli saattaa oikeesti olla jo jotenki tosi hankala asia. Ja ylipäätään niinku, miten niinku ymmärtää kirjottaa ne jutut ja silti  oot sillei, et  vaan toistan tätä samaa. Kunnes  kuulet et ne pisteytetään jotenki sillei, et kohta kohdalta. Et ehkä itseä yllätti myös se et kuinka haastava se hakemus on, kun sitä voi oikeesti hakee jo sillon kun  oot kahdeksantoista.  

Teemu: Joo, ei kyl ainakaa, meikäläisellä oli ainaki kahdeksantoistavuotiaana aivan muut jutut mielessä. [naurua]  

Julianna: Mm, sama. No, mitä mieltä  oot niinku ryhmäprojekteista ja ryhmälähtöisyydestä? Koska tää projektihan on nimenomaan tää solidaarisuusjoukkojen solidaarisuus-projekti, nii täähän on nimenomaan niinku, että hakijoita pitää olla vähintään viisi.  

Teemu: No, kuten sanoin äsken jo et se on mun mielestä niinku elinehto. Et sen takii  en esimerkiks tykkää siitä aktivisti-sanasta, et se on niin jotenki semmonen yksilökeskeinen. Ja tuota, mulle toiminnassa yhteisöllisyys on niinku parasta ikinä. Ja meillähän yks fokus, fokuksista, meillä projektissa, mikä me kirjotettiin monta kertaa auki siihen hakemukseen on se, että me pyritään jollain tapaa ikään kuin semmoisen etsivän työn kautta löytään just uusia nuoria ääniä, jotka olis kiinnostuneita kehittymään kirjottajina, osallistumaan tälläseen keskusteluun ja ottamaan tilaa. Ehkä nuoria, jotka on aikasemmin tietyistä syistä vaikka marginalisoitu. Joilla on tiettyjä haasteita osallistumises. Me pyritään tunnistamaan näitä haasteita siihen osallistumiseen ja meneen sitten sen esteen yli sinne toiselle puolelle. Ja rohkaseen ja oleen tukena, jos vaan kiinnostusta löytyy. Et tää on tietenki aina haastava kysymys, koska monet ihmiset kellä on haasteita osallistumiseen, niin heidän tavallaan arkensa voi olla jo tosi poliittista. Et esimerkiksi ei-valkoiset tai transihmiset ja muut vähemmistöt, heille pelkästään julkisessa tilassa oleminen voi olla jo poliittista toimintaa. Jolloinka me ei haluta esimerkiks ympäristökysymyksillä liikaa vastuuttaa heitä tai luoda sellasta painetta, et nyt teidän kaikkien velvollisuus on osallistua myös tähän projektiin, vaikka arjessa joudutte jo puolustamaan teidän ihmisarvoo lukuisia hyökkäyksiä kohtaan jatkuvasti. Niin siinä on tavallaan sellanen hienovarainen raja, että kuinka sitä tavallaan etsivää työtä tehdään, jotta saadaan voimaannutettua uusia ääniä kuitenkaa vastuuttamatta, syyllistämättä, aiheuttamatta kenellekään ylimäärästä stressiä tällä koko biosfäärin kokosella kriisillä, mikä tossa nurkan takana vaanii että.  

Julianna: Mm, mm.  oon paljon pohtinut niinku, ylipäätään jos puhutaan ilmastoliikkeestä. Ja varsinkin tästä jotenki nuorten ilmastoliikkeestä. Niin  oon paljon pohtinut, et kuinka moninainen se on. Ja ehkä niinku oma filtteri on tällee vammaisena ihmisenä vammaisten ihmisten osallisuus esimerkiksi ilmastokysymyksissä. Jonka nään että on aika olematon. Ja ite kun tein Vammaiskulttia, niin siellä keskusteltiin paljon siitä, että sit taas toisaalta tuntuu et sun on helpompi marssia ilmaston puolesta, kun sun omien oikeuksien puolesta, esimerkiks vammaisena ihmisenä ihmisoikeuskysymyksissä. Mut et toi on semmonen tosi kiinnostava näkökulma et miten löytää niit moninaisia tyyppejä ja ketkä ne tyypit on. Myöskään ettei oo sillei kiintiöajattelulla et meidäon nyt pakko saada tänne joku jolla on joku rajoite tai jotain.  

Teemu: No just näitä pohdintoja käydään tosi paljon. Ja kyl mun mielestä tälle niinkun, kuten sanoit, niin ilmastoliike Suomessaki on ekstrahyperetuoikeutettu isoimmaksi osaksi. Niin, ehkä meidän on tärkeitä olla avoimia sille keskustelulle, nimenomaan kuuntelemaan mitä tarpeita esitetään muualta ja just yrittää pitää ne esteet mahdollisimman matalana sille osallistumiselle. Mut just myöskin just noi niinku  sanoit, et ei mitään tälläsii niinku kiintiötyyppejä sillei legitimisoimaan sen ympäristöliikkeen toimintaa. Eikä varsinkaan mitään vastuuttamista ihmisille, joilla on jo niinkun täysin omat, muut haasteet, jotka tekee isoo, vaikuttavaa yhteiskunnalist työt siinä arjessa ihan ilmastokysymyksestä riippumatta. Niin meidän pitää olla tosi sensitiivisii näille erilaisille yhteiskunnallisille kamppailuille.  

Julianna: Nimenomaan. Kello tikittää, niin laitan nyt vähän purkkiin tätä. Mutta ylipäätään vielä vikoina kysymyksinä. Miksi sun mielestä nuorten kannattas uskaltaa hakee tätä solidaarisuusjoukkojen rahaa? Ja jos jännittää, niimiks kannattas silti uskaltaa mennä sinne hakemusviidakkoon? [Naurahdus] 

Teemu: No, ensinnäkin  sanon, et  ymmärrän et jännittää. Mut jännittämisen ei ikinä kannata estää omaa toimintaa. Pyrkii haastamaan itteensä nii sitten jännitys lievenee lopulta ja varsinkin tässä solidaarisuusjoukkojen rahotus ja se Rauhankasvatusinstituutin tuki siinä, niin tarkottaa sitä, että siin on paljon apuu mukana. On näitä työpajoja, joissa sut varmasti otetaan tuota kädestä kiinni ja mennään yhdessä se hakemusprosessi läpi ja on tsemppaava, kannustava ympäristö. Et mun mielest sen takii tää on varmasti joku rahotushakemus kuulostaa byrokraattiselta, kuulostaa jännitävältä, haastavalta. Niin mun mielestä jos joku mesta on se mistä alottaa, niin tää rahotushaku, koska tässä on niin mainiot ne tukitoimet siinä ympärillä. Ja toki tätä rahaa myös myönnetään niin tärkeisiin hankkeisiin, et  uskon et niissä työpajoissa meillä kävi, niin niissä tapaa tosi paljon uusii inspiroiviamielenkiintosia tyyppejä, joilla on heidän oma tuota joku projekti menossa. Ja tota, meillä esimerkiksi kävi niin et sitten siinä tauolla, kun otettiin kahvia ja keksiä ja pistettiin hetkeks meidän hakemukset syrjään niin kyllä siinä ois tehny mieli lähtee niiden kaikkien muidenkin projekteihin mukaan, et. [naurua 

Julianna: Ihan mahtava et saa myös tollee uusii sosiaalisii kontaktei ja semmosta hypee siihen omaan ja muiden tekemiseen. Jesmust tuntuu et näihin terveisiin ja fiiliksiin on hyvä paketoida ja lopettaa. Ja toivon teidän prokkikselle kaikkee hyvää ja menestystä. Ja oli ihan sika mielenkiintosta jutella sun kanssa ja oisin halunnut jutella vielä monta tuntia. Mutta se ei oo mahollista näissä puitteissa. [Naurahdus] Niin tota, kiitos.  

Teemu: Hei kiitos sulle tosi paljon vielä kutsusta tähän podcastiin ja vaikka nyt ei ehitä jutella tän enempää aktivismista ja paremman maailman rakentamisesta, niin  toivon et ehkä meille vielä joskus siunaantuu sillekin parempi tilaisuus. Kiitos.  

Julianna: Ei mitään, hei kiitos tosi paljon 

[Jingle] 

Merkintöjä solidaarisuudesta. Ote Teemu Juholan artikkelista, joka löytyy Yle.fi:stä. “Solidaarisuusliike sai alkunsa Puolasta. Gdanskin kaupungissa tuhannet Leninin telakan työntekijät ryhtyivät lakkoon Lech Wałęsa -nimisen miehen johdosta elokuussa, vuonna 1980. Lakon tarkoituksena oli muun muassa vastustaa elintarvikkeiden hintojen rajua nousua. Protestijohtaja Lech Wałęsa julisti lakkolasille ‘Meillä on vapaa ammattiliitto, meillä on oikeus lakkoilla’. Myöhemmin liikkeeseen liittyi lähes kymmenen miljoonaa työläistä. Solidaarisuusliike edusti väkivallatonta vastarintaa ja se tukahdutettiin vuotta myöhemmin liikkeen hurjasta kasvusta huolestuneen Puolan armeijan toimesta, joka julisti maahan myös sotatilan. Solidaarisuusliike jatkoi kuitenkin toimintaansa maan alla.”  

[Jingle] 
Mä oon Julianna Brandt ja tämä oli “Miten solidaarisuutta tehdään?” -podcast. Kiitos kuuntelusta ja palataan, kun palataan!  
[jingle]

Font Resize