Skip to content

Miten solidaarisuutta tehdään? Jakso 3

[hieman kaikuva ääni] Miten solidaarisuutta tehdään? 
[nuorekas jingle] 

Julianna: Tässä podcastissa opit, mitä on solidaarisuus, minkälaisia mahdollisuuksia on tehdä solidaarisuusprojekteja ja mistä saada rahaa. Tämän podcastin toimitan minä, Julianna Brandt, ja Rauhankasvatusinstituutti. Kuuntelet Miten solidaarisuutta tehdään? -podcastia.  

Kolmannessa jaksossa haastateltavana on Opetushallituksen työntekijä Kati Inkinen. Katin kanssa keskustelemme siitä, miten solidaarisuusprojekteja arvioidaan, ja miksi näitä rahoja kannattaa ylipäätään jakaa sekä hakea. Merkintöjä solidaarisuudesta osiossa käsittelemme sitä, miten solidaarisuus näkyy edelleen kielen tasolla.  

 [jingle] 

Faktaboksi: Eli mikä Euroopan solidaarisuusprojekti?  

Euroopan solidaarisuusprojekti on sellainen hanke, jossa sen projektin tulee liittyä jollakin tavalla solidaarisuuteen. Sinne voi hakea kaikki tyypit iältään 1830-vuotiata ja haette ryhmänä, jonka koko on vähintään henkeä. Projektin kesto tulee olla kahdesta kuukaudesta kahteentoista kuukautta ja hakuajat on 3 kertaa vuodessa.   

[jingle] 

Julianna: Tervetuloa Miten solidaarisuutta tehdään -podcastiin Kati Inkinen. 

Kati: Kiitos paljon kutsusta.  

Julianna: Kiitos, ihanaa, että oot täällä. Ihan ekana kerro kuka oot ja mitä teet.  

Kati: Joo, oon tosiaan Inkisen Kati ja työskentelen Opetushallituksessa oppiminen- ja kansainvälisyysyksikössä, missä toimeenpannaan muun muassa Euroopan solidaarisuusjoukot –ohjelmaa ja Erasmus + –ohjelmaa.  

Julianna: Mikä on sun työssä sun mielestä kaikkein kiinnostavinta?  

Kati: No, kyllä varmasti mun työssä olen ollut tosi pitkään töissä näissä eri ohjelmissa ja jos auttelen kaikkia aikoja niin kaikkein kiinnostavinta on varmaan ne ihmiset, joita oon kohdannut, jotka on toteuttanut näitä hankkeita ja jotka haluaa tehdä esimerkiksi Suomesta kansainvälisempää tai solidaarisempaa yhteiskuntaa.  

Julianna: Tosi hienosti sanottu tuo solidaarisempaa yhteiskuntaa. Koetko , että se näkyy ihan konkreettisesti siinä työssä, tavallaan sellainen tahtotila siihen solidaarisuuteen?  

Julianna: No aika paljon asiakkaina on esimerkiksi nuorisoalan toimijoita, niin kyllä ajattelen, että se sellainen solidaarisuuden ja mukaan ottamisen eetos on voimakkaasti heidän työssään. Ja sitten mitä me voidaan tukea tai mehän ensi sijaisesti myönnetään sitä rahoitusta, mutta tietenkin järjestetään erilaisia koulutuksia tai tiedotusta tai muuta näistä teemoista. Tää solidaarisuusohjelma on aika uus ohjelma et se käynnisty rahoituksen puolesta 2018.  

Julianna: Aa, okei. 

Kati: Eli vielä ei ehkä sillei voida arvioida, tai kohta alkaa ehkä olla aika arvioida, katsoa mitä on tapahtunut kahden vuoden aikana. Mutta vielä ollaan alussa. 

Julianna: Niin niin, olisinkin just kysynyt, että kuinka uus juttu tuo on ja ylipäätään itsekin kuulin siitä tyyliin aika vasta. Vaikka on tavallaan ollut freelancer-kouluttajana järjestökentällä kolme vuotta, niin tavallaan ei oo sattunut eteen just tota projektimahdollisuutta.  

Kati: Joo, se on aika verrattain uusi, että sen idean juuret kai juontaa silloisen komission puheenjohtaja Junckeriin, jolla oli ehkä halu, en tiedä oliko halu jättää jotain omaa perintöä, tai ehkä reagoida eurooppalaiseen vastakkainasetteluun tai sellaiseen tilanteeseen mikä Euroopassa oli. Jotenkin itse haluan nähdä sen sillai positiivisena mahdollisuutena, että haluttiin kanavoida eurooppalaisia veromarkkoja näin tärkeään asiaan. Se on mun mielestä ihanan voimakas sana ja mun mielestä sitä ylpeydellä pitää käyttää. Silloin kun sitä ohjelmapäätöstä tehtiin, niin mun mielestä siitä tuli ehkä jopa Suomen poliittiselta kentältäkin palautetta, että voidaanko näin nyt? Mutta se sanahan löytyy, ei pelkästään poliittisista puolueista vaan esimerkiksi monesta uskonnosta ja, se on mun mielestä tosi tärkeä ja voimakas sana.  

Julianna: Mm, oon paljon jotenkin miettinyt just kielen eri puolia, niin kuin kielen todellisuutta niin koetko , että just tuosta mitä kerroit ja miten siihen solidaarisuustermiin suhtauduttiin, niin koetko , että pidettiinkö sitä silloin jotenkin vahvana tai jotenkin liian vahvana, liittyykö se johonkin menneisyyteen, en tiedä, johonkin poliittisiin liikkeisiin menneisyydestä, tai miksi luulet, että sellainen reaktio oli?  

Kati: Varmaan. Mitä sanot, niin varmaan se helposti assosioidaan jonkun poliittisen liikkeen omaisuudeksi tai muuksi. Ehkä itse ajattelen, että nyt on hyvä, varsinkin nyt koronan jälkimainingeissa tai koko ajan solidaarisuudestahan on puhuttu enemmän kuin pitkään aikaan. Että sellaista yhteisöllisyyden kaipuuta ja tarvetta, ja toisen auttamista. Ja varmaan sitten Junckerilla oli ehkä siinä myös ajatus vahvistaa eurooppalaisuutta. Toisaalta myös luoda nuorille mahdollisuuksia. Tässä ohjelmassahan voi tehdä paikallisia projekteja, mutta sitten voi myös lähteä tekemään solidaarisuustyötä eri puolille Eurooppaa, tai niin kuin me Suomessa vastaanotetaan useita satoja nuoria tekemään paikallisesti jotain hyvää, niin tietenkin nämä mahdollisuudet yhtä lailla, kun sen paikallisenkin solidaarisuusprojektin tekeminen, niin tarjonnut nuorille mahdollisuuksia kehittyä ja saada työkokemusta. Kyllä haluaisin nähdä sen tosi positiivisena.  

Julianna: Mm, ja nimenomaan tuokin, että solidaarisuus näkyy tosi monessa kohtaa, että sitten se on sitä työn tarjoamista tai mahdollisuuksien tarjoamista. Mua kiinnostaa tosi paljon, että mitä eurooppalaisuudella tarkoitetaan. Mitä on sun mielestä eurooppalaisuus? Ja sitten vielä sekin, että siinä hakemuksessa puhuttiin nimenomaan niin kun eurooppalaisista arvoista ja miten kyseinen projekti hyödyntää eurooppalaisia arvoja, niin miten lähtisit pilkoon tätä, koska se hämmästytti meidän porukkaa kovin [naurahdus] se kysymys [naurua].  

Kati: Tässä varmaan voi ajatella, että miksi halutaan, että hakija miettii sitä eurooppalaisuutta, kun on kyse rahoituksesta, joka on kaikkien eurooppalaisten taskuista, että ei oo kyse Helsingin kaupungin tai suomalaisesta, vaan se on yleistä eurooppalaista rahoitusta, niin silloin se jollain tavalla pitää myös perustella, että miksi tällaisella rahalla tehdään jotain sellaista. Ja sitten kuitenkin moni asia, jos nyt ajatellaan sitä eurooppalaisuutta vaikka demokratia tai tasa-arvo, vapaus on sellaisia asioita, mitkä koskettaa, ne on tärkeitä kaikissa maissa ja niiden vahvistaminen tällä hetkellä erityisen tärkeää 

Julianna: Mm [myöntävää myhäilyä]. 

Kati: Kysyitkö siinä vielä jotain muutakin? 

Julianna: Miten määrittelisit eurooppalaisuutta tai eurooppalaisia arvoja?  

Kati: Tosi hyvä, [molempien naurahdus] ihana, tosi hyvä kysymys. Kyllä se varmaan mulla ensisijaisesti lähtee sieltä demokratia, ihmisoikeuksien kautta. Ne on jotenkin sellaiset kulmakivet mitkä tuntuu tosi tärkeiltä. Sitten se mikä tykkään tässä ohjelmassa on se, että tässä nuori ei jää yksin, että joka toiminnossa, on se sitten se solidaarisuusprojekti tai sitten jos haluaa lähteä tekemään esim. vapaaehtoistyötä, on mahdollisuus tukeen. Halutaan antaa niitä mahiksia kaikenlaisille nuorille ja jos lähdet tekemään esim. vuodeksi vapaaehtoistyötä, niin sun sulla on siellä tulevassa työpaikassa joku aikuinen ohjaaja, joka tukee. Eikä oleteta, että osaa ja tietää jo, että sillei, sekin on luonut sellaista yhdenlaista solidaarisuutta, ettei jätetä yksin.  

Julianna: Mm, totta. Mua kiinnostaa, että kun sanoit tuosta että jotenkin ei jätetä yksin ja tehdään yhdessä, niin eroaako tämä solidaarisuusprojekti ja sen rahoittaminen nimenomaan jotenkin tuolta kannalta vaikka siitä Erasmus, tai miten ne eroaa? Minkälaiset profiilit näillä on?  

Kati: Osuit naulan kantaan! Kyllä se varmaan aika paljon tai eroaa. Ja sen varmaan huomaa, sen ehkä huomaa siinä, miten kaikki ne järjestelmät on laadittu, kun tässä haetaan rahoitusta, kirjaudutaan portaaliin ja muuta, niin esimerkiksi ne rahoitushakemukset on pääsäntöisesti luotu niitä muita ohjelmia, vähän isompia ehkä, hankkeita varten. Että tää solidaarisuusprojekti on vähän tämmöinen pieni, ihana, luova kummajainen. On haluttu antaa tämä mahdollisuus ja myös aika vapaa mahdollisuus, että siinähän ei ole sellaista sapluunaa, vaan oikeastaan aika tietyt asiat kun täyttää, niin moni asia on mahdollinen. Ikäraja, 18–30, tai kesto tai muuta. Tämä taitaa olla ainoa näissä ohjelmissa, oikeastaan missä nuorten vapaa ryhmä voi hakea. On joitain nuorisovaihtoja, on esimerkiksi sellainen, on tosi harvinaista, että vapaat nuorten ryhmät hakee. Tässä on mahdollisuus, että se on haluttu myös luoda se mahdollisimman tuoda sellainen, tuoda mahdollisimman lähelle ehkä se EU-rahoitus sitten.  

Julianna: Niin niin, aivan. muistan, kun kuulin tästä ja sitten innostuin, mutta ensiksi hämmensi tosi paljon se, että kun se aihe on niin vapaa, tai kun se ohjenuora on tyyliin, että kunhan projekti liittyy jotenkin solidaarisuuteen. Niin mitä mieltä olet tästä: onko se hyvä, että se aihe on niin vapaa, ja ootko kuullut, onko se aiheuttanut jotain haasteita hakijoissa. Onko vaikeeta sitten kuitenkin löytää sellaista punaista lankaa.  

Kati: Ehkä oon jutellut noiden eurooppalaisten kollegoideni kanssa niin ehkä mitä jos  katson siinä kontekstissa, niin ehkä voi olla että se haaste voi tulla, tulee siinä, että kun ajatellaan, että tehdään jotain, mikä hyödyttäisi vähän laajemminkin kuin ehkä sitä vaikka viittä. [Julianna: myötäilee], että halutaan rakentaa vaikka, tykätään skeittaamisesta ja halutaan, tarvittais skeittiramppi, mutta että miten se nähdään, että se hyödyttäisi muitakin, että tavallaan sellainen, että selvästi on tarvetta ja tilausta olisi ympäri Eurooppaa sellaisille rahoille, mitä ehkä Suomessa kunnat vaikka myöntää nuorten toimintaan. Mutta sitten on ehkä se, että miten tästä muut hyötyy? Mutta sitä en ehkä nää näissä Suomen hankkeissa, ajattelen, että mitä hakemuksia meille on tullut, niin kyllä siellä on tosi hyvin mietitty, tai tarve on lähtenyt siitä läheltä, siitä porukasta, siitä lähiympäristöstä, mitä halutaan ratkoa.  

Julianna: Jep, meilläkin oli selvää meidän ryhmän kanssa, että jotenkin se koko prokkis tulee hyödyttämään tamperelaisia ja Tampereella asuvia. Ja tavallaan sellainen pioneerityö siinä meidän omassa prokkiksessa. Se tuli jotenkin aika helposti myös meille. Mm. Sanoit tossa aiemmin, että nimenomaan kaikenlaiset nuoret voi hakee tätä solidaarisuusprojektirahaa, niin näet että, tämä projekti on, tai tämmöiset projektit ja tää rahoitus on niin kuin hyvä mahdollisuus myös niille nuorille, jotka elää marginalisoidussa asemassa, niin jotenkin saada se ääni kuuluviin ja saada toimijuutta?  

Kati: Joo, toivon, että varmasti siinä on on paljon kehitettävää, mutta toivon, että sinänsä koska se on aika vapaa se formaatti, että silloin sen, tosiaan niin kuin, mikä on sen yhteisön tarve. Niin siitä tavallaan voi sitä määrittelyä lähteä varmaan niin kuin. Ja osassa hankkeissahan meillä on, tai näissä solidaarisuusprojekteissa, niin meillä on ollut organisaatio siinä vahvemmin mukana, että on vaikka hanke, johon osallistuu nuorten turvatalolla käyviä nuoria, niin heidän tavoittaminen meiltä olisi tosi vaikea, tai että he löytäisivät meidät, niin on monen oven takana. Niin silloin tosi kullan arvoisia meille on järjestöt ja nuorisopalvelut, eri toimijat, jotka voivat sitten olla siinä välillä. Tai vaikka Rauhankasvatusinstituutti, jonka kanssa on tehty, viety sitä sanomaa eteenpäin. Että kyllähän siellä tietysti, jos ajattelee, että tässä tarvitaan erilaisia valmiuksia, että pystyy hakemaan [Julianna äännähtää myöntävästi], että vaikka on yritetty helpottaa joitakin asioita, niin on tietty prosedyyri mikä pitää ehkä tietty niin kuin sellainen hakemisen kieli, vaikka meillä voi hakea suomeksi, niin hakulomake on englanniksi [huvittunut äännähdys], niin tämän tyyppisiä asioita. Mutta toisaalta siinä ei ole yksin, että on se ryhmä. Ja sitten tosiaan, että voi olla tukihenkilö mukana. 

Julianna: Niin niin, joo saa sitä coach-rahaa.  

Kati: Just niin!  

Julianna: Tai on mahdollisuus siihen. Mm. Pakko tarttua tuohon hakemuskieleen. Se oli yllättävän haastavaa, myös tällein korkeakoulutetulle ihmiselle, kuten minä ja meidän ryhmä, niin miksi siinä on ensinnäkin se ihmeellinen kieliasia, että sen voi tehdä suomeksi, kysymykset on enkuksi? Ja miksi tuntui siltä, että toista vaan niitä samoja asioita joka kohdassa? [Naurahdus] Osaat vastata tähän?  

Kati: Varmaan siinä on niin kuin oikeesti jotain epäonnistunutta siinä hakulomakkeessa. Siinä saattaa olla, kysytään vähän päällekkäisiä asioita. Meiltä kerättiin nyt – muun muassa meiltä palautetta, mitä me saatiin antaa komissioon päin uutta ohjelmistokautta varten, esimerkiksi just tästä hakemuksesta ja muusta. Me annettiin sitä palautetta mekin siitä kielestä, että hakemus löytyisi muillakin kielillä. Se on tietysti ihanaa, että sen voi täyttää suomeksi [Julianna myöntäilee], mutta siinä on tiettyjä termejä, mistä me annettiin myös palautetta, että niitä pitäisi avata, tai muuta. 

Julianna: Joo, tuo on kyllä tosi hyvä, sillä itsellä varsinkin, mulla on dysleksia, joka näkyy vieraissa kielissä, niin olin eka ihan paniikissa, kun en eka tajunnut, että sen voi myös täyttää suomeksi, kunnes joku meidän ryhmästä kaivoi sen esiin, että voi [naurahdus]. 

Kati: Ja sitten tavallaan me ollaan mietitty myös sitä, että se on haastavaa, että miten me rohkaistaisi hakijoita kertomaan myös siitä, vaikka että jos on vaikka Suomeen neljä vuotta sitten maahantullut, että ei oo sellaista kielitaitoa, että sen voi myös kertoa siinä, että kaikki sellainen tekijä, mutta siinä on tietysti se ristiriita myös, että hakee rahoitusta, niin haluaa näyttäytyä pystyvänä ja osaavana. Että tässä se ei ole heikkous kertoa, jos on tällaisia haasteita tai muuta, koska tässä myös halutaan nähdä se, ei pelkästään se lopputulos ole tärkeä, vaan se koko prosessi. Ja miten, että siinä on oikeasi nuoret mukana.  

Julianna: Toi kuulostaa musta tosi hyvältä, että voi olla jotenkin kauhean rehellinen ja musta tuntuu, että se on myös aika uutta järjestökentällä tai rahoitusmahdollisuuksissa, että siksi kysyin erityisesti myös sitä marginalisoidut nuoret, joihin itsekin kuulun [naurahdus], niin että tavallaan koska tuntuu, että aika vähän sellaisia paikkoja, missä voin aukikirjoittaa, vaan mun pitää ennemminkin ehkä salata joitain tiettyjä asioita.  

Kati: Toihan on tosi mielenkiintoista, kun kerrot ton [Julianna äännähtää myöntävästi]. Tosiaan mitä palautetta meille, otetaan tosi mielellämme vastaan, että miten me voitaisi siinä neuvonnassa vielä. Me ollaan esimerkiksi ohjeistettu, että voi laittaa, että suomenkieli ei ole äidinkieli tai koska ne hakemukset menee ulkoiseen arviointiin, että välttämättä se ihminen joka on neuvonut esimerkiksi meillä niin ei voikaan sitä arvioida suoraan. Että se pidetään sellainen riippumattomuus siinä.  

Julianna: Okei. Hei, puhutaan lisää tosta arvioinnista. Sanoit tossa, että se on ulkopuolinen tai kolmas henkilö, miten nää termit menee, joka arvioi. Mutta miten ylipäätänsä se arviointi tapahtuu? Miten se prosessi etenee? Joo, meillä on ammattitaitoinen paneeli tai pooli, arvioitsijapooli, ja sitten me henkilökunta arvioidaan kanssa jonkin verran hakemuksia. Että voi olla esimerkiksi niin, että on ulkopuolinen arvioitisija ja sitten joku meistä on se toinen arvioitsija. Ja siinä on kriteeristö, selkeä kriteeristö, kolme osa-aluetta, jota esimerkiksi solidaarisuusprojekteissa arvioidaan, että niitä pisteytetään. Ja sitten se minimipistemäärä on kuusikymmentä. Mutta sitten tietysti, jos olisi kova kilpailu niistä rahoista, niin se ei välttämättä se kuusikymmentä takaisi sitä, että saisi sitä rahoitusta, vaan ne voidaan joutua nostamaan sitä rajaa. Mutta vielä tässä vaiheessa, kun tämä on aika uusi, niin tällä hetkellä me ollaan pystytty tukemaan niitä, jotka on päässyt sen hyväksytyn rajan yli.  

Julianna: Niin niin. Mitkä seikat on sitten sellaisia, jotka johtaisi siihen, että joku hakemus hylätään? 

Kati: Tärkein varmaan kriteeri on se, että puhutaan sellaisesta relevanssista, että kuinka olennainen se on, vastaa tavoitteita ja mihin tarpeeseen se on suunniteltu. Ja että nuoret on siinä mukana. Että, se olisi varmaan ensimmäinen hylkykriteeri, että siinä ei olisi niitä nuoria. Että, se olisi joku organisaatio, joka ajattelisi, että tässä on rahoituskanava, napataan tämä. Ja sitten. Toteutetaan se vähän omin voimin, että laitetaan jotkut nimet sinne, että. [Julianna nyökyttelee ääneen]. Sitten tietysti joskus joudutaan hylkäämään niin kuin lähtöviivalla, jos on jotain, kun siinä on muutama, että pitää olla, että se on arviointikelpoinen, pitää olla allekirjoitettu se hakemus [Julianna: Niin], jos se on unohtunut, niin sitten on joutunut siinä hylkäämään. Mutta meillähän voi hakea aina uudestaan, että kolme kertaa vuodessa on. Onneksi ei ole ollut montaa näitä. Ne on todella sellaisia, että “Ähh, että tota 

Julianna: [huokaa] Joo, muistan kanssa, että olin ihan paniikissa, kun täyttelin sitä vielä silloin yöllä ja sitten olin jotenkin ihan sillei, että jos nyt unohdan tästä jonkun declair of honour tai jonkun todella tärkeän, sitten vaan luotin siihen, että se hakujärjestelmä onneksi jotenkin herjaa ainakin ne tärkeimmät kohdat, että jos niitä ei täytä.   

Kati: Joo, joskus on saattanut käydä niin, että kun se tosiaan siinä on se just tää declair of honour valaehtoinen vakuutus, mikä pitää laillisen henkilön allekirjoittaa, niin joskus meillä on käynyt niin, että se on tulostettu se lomake ja sitten se on liitetty, mutta sitä ei olla allekirjoitettu. [Julianna huokaa kauhuissaan: Ei]. Mutta silloin se järjestelmä ei herjaa, koska se vaan herjaa, että liite puuttuu.  

Julianna: Niin, niin.  

Kati: Mutta onneksi tämä on tosi tosi harvinaista, mutta… 

Julianna: Joo, onneksi. No mikä siinä on kaikkein haastavinta?  

Kati: Niin kuin arvioida? Vai hakea? Vai miten?  

Julianna: Arvioida. Tai että kun tuntuu, että se on tavallaan myös aika iso vastuu. Ja tietenkin se on iso vastuu [Kati nyökyttelee ääneen], joka tietenkin jaetaan muutaman ihmisen kesken, jotka arvioi, mutta että, vai pystyykö siihen suhtautumaan, että tää on mun työtä ja seison näiden päätösten takana, vai onko se jotenkin, onko tullut vaikka sellaisia, että ollaan oltu eri mieltä, että joku on ollut?  

Kati: Siinä on onneksi sellainen, että jos joku on ollut joku iso erimielisyys, että jos sinä ja minä arvioitaisiin niitä hakkeita ja me annettaisiin niin kuin ihan eri pisteet, että meillä olisi 30 pisteen ero siinä, niin sitten se menee kolmannelle arvioijalle. Se on mun mielestä hakijan kannalta hyvä tietää, että siinä tämmöisissä, jos olisi niin kuin täysin eri näkemys. Mutta tota, se on ehkä se haaste se, että siinä hakemuksia luettaessa, että hakija ei ole kertonut tarpeeksi. Että kun me joudutaan sen perusteella, mitä siinä hakemuksessa lukee, tekemään se arvio, ja sitten niin kuin ei ole kuvattu niitä asioita. Sen takia me aina sanotaan, että kannattaa luetuttaa jollain ulkopuolisella ennen kuin sen lähettää meille, kun tavallaan itsekin tietää, että jos on jossain asiassa tosi sisällä ja tuntuu tyhmältäkin selittää joitakin asioita, mutta se ihminen joka sitä lukee niin ei tiedä siitä mitään. [Julianna nyökkää ääneen] Mun kollegat sanookin aina, että hyvä hakemus on sillon kun voisit antaa sen jollekin toiselle, ja se toinen tietäisi mitä se lähtee tekemään. Että se pystyisi toteuttamaan sen sillä perusteella.  

Julianna: [Ääntelee myöntävästi]. Mm, onko muuten korona jotenkin vaikuttanut hakemusten määrään? Näkyykö se tässä?  

Kati: No nyt varmaan vähän, meillä on nyt, hakemuksista en osaa vielä sanoa, koska meillä on nyt 1.10. päättyy tämän vuoden viimeinen haku. Että sillei varmaan, no kyllähän osaan vähän sanoa, että kyllä varmaan vaikutti tällä edellisellä kierroksella koska meillä oli suunniteltu eri puolella sellaisia infotilaisuuksia, missä olisi myös saanut enemmän sellaista henkilökohtaista tukea ja muuta, jotka olisi osallistunut sinne, niin ne jouduttiin perumaan ja järjestämään online. Mikä sitten toisaalta ehkä mahdollisuus saavuttaa sitten ihmisiä, jotka ei olisi tästä muuten tiennyt. Mutta nää jotka on saanut rahoituksen, niin on joutunut vähän miettimään joitain asioita uusiksi tai sitten meillä on ollut mahdollisuus myöntää lisäaikaa [Julianna: okei], kun se maksimikesto on ollut vuosi, niin me ollaan voitu myöntää pidempiäkin aikoja, koska jotkut on halunnut tehdä, tai halusi tehdä tänä kesänä esimerkiksi tapahtumia, niin sitten voi tehdä sen sitten ensi kesänä.  

Julianna: Toi on kyllä hyvä, että on mahdollisuus varsinkin siihen kesäaikaan, [Kati: joo] koska monen henkiset voimavarat on tieten vaihdelleet tämän pandemian aikana.  

Kati: Totta, totta. Meillä oli yksi semmoinen hanke, oli ton NMKY Helsingin Y-Line, eli heillä oli ennen siis koronaa jo, he saivat solidaarisuusprojektin. Siellä oli ryhmä vapaaehtoisia, jotka kouluttautu vertaisverkko-ohjaajiksi ja heillä oli Discordissa muistaakseni aina sellaisia keskusteluja, missä tavoitteena oli vähentää yksinäisyyttä ja luoda sellaista kontaktia. Mutta sitten nyt, tää oli jo siis luotu ennen koronaa, että sitten tämmöiset, tämän tärkeys nousi, koska heillä oli jo niin kuin se kanava valmiina, että he pysty jatkaan.  

Julianna: Mm jep. rupesin miettimään tota solidaarisuutta ja just sen näkymistä korona-aikana, niin luuletko , että tavallaan korona voi jotenkin jollakin kierolla tavalla jopa nostattaa sitä solidaarisuuden tarvetta ja siten ehkä näiden ideoiden syntymistä?  

Kati: Kyllä sitä voisi ajatella, että mitä näkyy, että moni on miettinyt, mitä oikeasti elämässä haluaa tehdä tai mitkä on oikeasti tärkeitä asioita mihin haluaa aikaa käyttää tai muuta. Sen tyyppisissä asioissa vois näkyä, että jos haluaa tehdä minkä kokee merkitykselliseksi tai [Julianna: mmm] 

Julianna: Jep, jep. Ennen vikaa kysymystä, niin onko sulla vielä jotain mitä haluaisit nostaa, mistä me ei nyt keskusteltu?  

Kati: Ei, ehkä sitä, että me Opetushallituksessa ollaan teitä varten [Julianna: mm]. Eli tosi mielellään vastataan teitä, onko se sitten puhelin tai sähköposti tai, jos pystyy verkon kautta tai kohta ehkä livenäkin tapaamaan, että tosi mielellään kyllä neuvotaan ja autetaan. Ja sitten ne hankkeet, joita me ollaan rahoitettu, niin niistä me halutaan kertoa meidän omissa viestintäkanavissa, että halutaan myös auttaa siinä niistä tuloksista tai prosessista kertomisessa.  

Julianna: Toi on kyllä tosi hyvä, koska usein tai kun sanoo sanan OPH, niin sitten tulee sellainen olo, että ne on vaan jotenkin sellainen massa, joka päättää tai että ei oo tavallaan ihmistä lähellä. Niin sitten ainakin itsellä on tullut myös tämän projektin aikana sellainen olo, että olette meitä lähellä [naurahtaa] ja meidän kanssa.  

Kati: Ja siinä on varmaan se haaste, että kun se Opetushallitus ei ehkä profiloidu ensimmäisenä. Se menee ehkä enemmän sinne koulumaailman puolelle, niin se just, siinä kestää vähän aikaa, että aktivistit esimerkiksi tietää, että tämmöistäkin rahoitusta löytyy, että välttämättä ei tuu ensimmäisenä mieleen [Julianna: Jep] että sitä voisikin kysyä Opetushallituksesta. Ja siinä varmaan olisi sellaistakin työtä, mitä mekin voitais tehdä vielä meidän talon sisällä [Julianna: mm] kertoo, että voitte, vinkatkaa tästä.  

Julianna: Jep, jotenkin vielä uutterammin markkinoida tavallaan sitä [Kati: totta] rahoitusmahdollisuutta ja nimenomaan niin kuin kaikille, myös tällein nuorisotyön alalla olevana niin myöskin jotenkin sinne päin. Tai tavallaan, että se on myös yksi hyvä kanava. Mutta niin, ihan lopuksi lopuksi, haluatko lisätä vielä jotain tohon, jos haluat lähettää tai kun haluat lähettää terveisiä nuorille, jotka pohtii, että uskaltaako nyt hakea. Millaisia terveisiä lähettäisit niille nuorille, jotka tätä kuuntelee ja on sillei, että haettaisko rahaa?  

Kati: Toivon totisesti, että ei olla niin pelottavia, että uskaltaa ja sitten että miettii sitä että olisiko siinä sitten porukka, jonka kanssa voisi lähestyä meitä, että alentaisiko se sitten sitä kynnystä. Ja sitten ideoita voidaan pallotella meidän kanssa, että olisiko tämä sen tyyppinen mikä voisi mennä solidaarisuusprojektina. Koska sitten meillähän on myös muita rahoituksia siellä. Että sittenhän voidaan löytää myös jotain muita ja osata vinkata jotain muita. Että kyllä  ajattelen, että mulla ainakin sellaisia huippuhetkiä, kun joku ihminen on yhteydessä. Että se on tosi tosi kivaa.  

Julianna: Jep, ihanat terveiset. Kiitos ihan sikapaljon Kati, [Kati: kiitos] kun olit täällä vieraana [naurahdus]  

[Jingle] 

Merkintöjä solidaarisuudesta. Solidaarisuuden näkyminen puheessa Wikipedian mukaan. Solidaarisuus latinaksi, in solidum, tarkoittaa yhteisvastuullisuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja myötämielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Käsite ei rajoitu ainoastaan toisensa lähellä oleviin ihmisiin vaan sillä voidaan tarkoittaa maailmanlaajuista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan. Yhteenkuuluvuus on keskeistä myös silloin, kun solidaarisuus kohdistuu toiseen ryhmään, sillä sen jäsenet voidaan mieltää esimerkikssamassa veneessä oleviksi”, ”kohtalotovereiksi” tai ”sisariksi ja veljiksi”. 

Käsitteet solidaire ja solidairement esiintyivät jo 1500-luvun ranskalaisessa lakikielessä. Ne ovat sukua latinalaisesta solidus-sanasta johdetun roomalaisen oikeuden käsitteen in solidum kanssa, joka tarkoitti ”kokonaisuuden puolesta”. 

[Jingle] 
oon Julianna Brandt ja tämä oli “Miten solidaarisuutta tehdään?” -podcast. Kiitos kuuntelusta ja palataan, kun palataan!  
[jingle] 

Font Resize